Piilottelua pihatalkoilta

Hitto, tulin just kotiin. Olin oikein kuluttanu aikaa, koska tiesin, että oli pihatalkoot alkaen klo 18. Ajattelin, että ne olis jo onnistuneet lopettamaan. Sen verran kerrottakoon, että meillä pitää mennä pihan puolelta sisälle rappuun, jollei sitten ole virittänyt partsille köysitikkaita, joita mä en ollu tajunnu tehhä.

Yleensä aina skippaan tällaset "meillä-on-muka-hyvä-henki-talossa" -tapahtumat. Enhän mä prkl edes käytä tuota pihaa. Nooh, raahustan kotiin, niin eikö koko seitanan talkooväki oo just kuopimassa nurmikkoa meidän rapun edessä. En onnistunu siis huomaamattomassa sisääntulossa. Viiletin ohi ja huutelin vaan päivääpäivääkaikille. Muutama paha mulkasu sieltä tuli. Pitäkää kukkapenkkinne, mä käyn kuitenkin kusemassa siihen joku yö.

Toiseen asiaan: Tänään päivällä oli varsinainen mission impossible. Oli lakanapyykkipäivä, sitten päätin viedä ne pihalle narulle kuivamaan. Ja ulkonahan oli "leuto" lounaistuuli (valehtelematta 35 m/s). Yritäpä siinä lakanaa viritellä narulle, kun aina se nihkee kangas lämähti naamalle. Siellä sitten räpiköit itte keskellä lakanaa ja yrität löytää pakoreittiä. Kyllä tuli taas mieleen, että jos yksikään naapuri kattoo ikkunasta, niin taas bojot nousee. Sain mä lopulta viriteltyä pyykit narulle - kylläkin aika omituisessa mytyssä ja kuudellasadalla pyykkipojalla kiinni. Mutta kuivu muuten nopeeta! Ei oo kuitenkaan helppoo tää kotihengettärenä olo.