Empaattisuus nolla

Mä osaan kyllä varmaan olla todella vittumainen ihminen. Tai siis miten niin "varmaan" - kun mä olen siis vittumainen. Yks kaveri soitteli äsken ihan maansa myyneenä. On tullut ero jne. ja alkanu ahistaa, joten se on lataamossa. Mun kommentit on sitten suunnilleen sitä luokkaa, ku "Kyllä aikuisen ihmisen pitää elämässään vastoinkäymisiä kestää." "Älä sinne jää märehtimään, elämä jatkuu ,prkl." "Ei kai se ero nyt yllätys ollu." jne. Että näin sitä kavereita lohdutetaan.. Mutta kun mä nyt vain satun olemaan tuota mieltä. Okkei, tiedän kyllä, että toiset on todella herkkiä ihmisiä, ja onneks sitten osaavat myös hakea ammattiapua, kun sitä tarttee.
Mutta että yks ero?! Get A Life.. Oon mä kyllä kauhea.

Mutta suru pois puserosta, huomenna kutsuu Oulu. Pääsee hurmaamaan oikeen uuteen kaupunkiin. On tässä jo tullut informaatiota kerättyä, että rokkipaikat on tiedossa. Suunnilleen karttaan reittikin merkattu. Huomenna kyllä ollaan siellä vasta puolen yön jälkeen, mutta lauantaina pitänee pyörähtää vähän kirkolla. Tiiä vaikka elämäni mies siellä kävelis vastaan ;-)
Informaatiota seuraa ens viikolla - kunhan taas krapula hellittää. Niin, nythän alkaa elämä voittaa viime viikonlopusta, että pitäiskö torstain kunniaks avata pisse. No huhuh, ei sentään. Huomenna vielä töitä ja sitten rokrok ryhmymatkojen edustajan tapaakin seuraavien vuorokausien aikana kotimaan matkalta. Kivvaa!!