Miksi on hyvä olla vanhapiika?

Tänään olen mielessäni listannut plussia ja miinuksia tästä yksinelämisestä. Listat on venyneet kumman pitkiksi, mutta jotain otteita:

Plussat, mm:

• Ei tartte tapella vessanpöntön renkaasta / hammastahnasta tms. turhasta.
• Saa tehhä kotona ihan mitä haluaa, millon haluaa ja miten haluaa.
• Kukaan ei kysele vanhoista hoidoista.
• Kukaan ei kysele jokaisen minua moikkaavan miehen kohdalla, että kukas se oli.
• Ei tartte selitellä, mitä reissussa on puuhastellu.
• Saa puuhastella reissussa ihan mitä huvittaa.
• Ei tarvitse leipoa / kokata / pitää seuraa miehen sukulaisille / tuttaville.
• Ei tarvitse selitellä, miksi "teidän perheeseen ei vieläkään ole tulossa lapsia".
• Voi lähteä ex tempore reissuun kyselemättä tai selittelemättä.
• Satunnaisen petikumppanin voi kylmästi heittää aamulla pihalle.
• Siivoan vain omat sotkuni / pesen vain omat pyykkini - ja just sillon ku huvittaa ja kerkeää.

Miinukset:

• Ei ole ketään, kenelle nalkuttaa (osaisinkohan mä...)
• Ei ole ketään, ketä vois syyttää, kun kotona on taas tavarat kadonnu (paitsi aina voi syyttää Koposta).
• Ei saa säännöllisesti seksiä (ai eiköööö... saisko sitä parisuhteessakaan?)
• Aina saa selitellä, miksei seurustele (ja vitut mitään selitä)

Että näin. Kumpi lista näyttää pitemmältä? Eli mihin johtopäätökseen tästä voimmekaan tulla: vanhapiikuus rulezzzzz!