Ihan turhaa jännitystä

Eilinen operaatio meni oikein hyvin, vaikka olin ehkä hitusen hermostunu.. Paikan päällä saadut rauhottavat ei auttanut yhtään, varmaan ne anto mulle vahingossa piriä, koska illallakin olin yltiöenerginen. Hoitsu oli sanonu, että illankin saattaa olla melko tokkurassa. Just joo! Tänään voivat sitten triplata annoksen, kiitos. Noo, laserin ajan hoitaja piti mua kädestä. Ziisus mikä vellihousu.
Nyt sitten en ehkä ole varsinaisen terävän näkönen. Tilannehan on se, että parin tunnin päästä operoidaan toiden silmä, joten nyt toinen silmä näkee, toinen ei. Joten niksi-Pirkka kehiin eilen illalla. Vängersin vanhoista rilleistä toisen linssin pois, ja nyt istuskelen täällä ne rillit päässä. Saatikka sitten miten terävän näkönen oon nukkumaan mennessä: yöks nimittäin pitää laittaa sellaset muoviläiskäreet silmille, ettei tuu hieroneeks unissaan silmiä paskaks. Ne vasta hienot on! Tulkaa kuvaamaan alien-leffaa vaan tänne. Mutta toisaalta... kukapa minuu öisin olis kahtomassakaan. Viime yön oli kyllä herraseuraa, ajattelin että laserin jälkeen en uskalla yksin olla (ai prkl, mikä naisten kikka taas saaha mies tänne!) Mutta vitut, olisin selvinny jopa ihan ittekseni sieltä poiskin. Ei tuntunu missään.
Kyllä sitä nyt taas yritetään olla reteetä... Toki vieläkin hiukan jännittää tää päivä, mutta nyt tietää, ettei se niin paha homma olekaan. Siis jos kaikki menee putkeen...