Shoppailu on syvältä!!

Mie en vaan älyä, miten joku voi nauttia ostoksilla juoksemisesta??! Sellasta puuhaa, että verisuonet poksahtelee päästä nopeempaa ku yhtäkään ostosta on tehny. Tän sain taas huomata äsken juostessani Itiksessä. Ei ole täyspäisten ihmisten harrastus tuo.

Piti siis lähteä tsekkaileen, jos löytäis lauantain häihin jonku yläosan retaleen, kun hame kyllä on, mutta pelkässä hameessa saattaa tulla vähän alaston olo. En yhtään tiiä, kuka tän käskikin jättää tälleen viimeseen viikkoon... Ja aikaakin olin kuiteen varannu tähän vaatteen ettimiseen ruhtinaalliset puol tuntia. Kyllä muuten siinäkin ajassa sai jo hermot riekaleiksi.
Voi vittu, mitä retaleita kaupat on täynnänsä! Ihanaa pastellisävyä ja kukkakuosia ja ties mitä nirunarumekkoa joo. Sitten kun vihdoin silmiin sattuu jotain tummempaa väriä, niin arvatkaapa vaan, onko sitä vaatekappaletta sitten kokoa "läski". Yhtään en myöskään ymmärrä, kuka miut on tällaseen kuntoon lihottanu!!
Lopulta löysin jokseenkin siedettävän topin retaleen Haloselta, jossa me kaikki keski-iän ylittäneet tätit käydään. Siltä ainaskin vaikuttaa, olin itse asiassa varmaan nuorin koko putiikissa. Ja arvatkaapa vaan, kutvoileeko kukaan siis edessä. Ihme ja kumma, olin myös nähtävästi kapein siellä. Ja aina ne matamit sitten töpötti tiellä, kun näin jotain mielenkiintosta. Yritäpä mennä sitten tsekkaamaan, löytyiskö kokoa, kun Ritva-Marjatta seistä töröttää koko käytävän levyydeltään siinä arpomassa, mihin suuntaan liikkuis.

Mutta entäpä sitten vaatteitten sovittaminen? Ei jumalauta. Ahtaudut sinne minimaaliseen sovituskoppiin, josta se kankaanpalanen, jonka pitäisi toimia verhona, heiluu niin, että aivan sama olis reuhauttaa ittensä alasti siellä keskellä kauppaa. Ihan yhtä piilossa olis. Hiki valuu, kun ensin pitää ottaa napit pois korvilta (ilman Satyriconin kuuntelua en olis tuosta selvinny), sitten riipiä omat vaatteet pois päältä ja sitten vielä yrittää tunkeutua siihen sovitettavaan vaatteeseen. Sovitin tasan yhen, ja that's it. Mulla siis todellakin on t-paita häissä!

Oma show'nsa olikin sitten sen hiivatin topin maksaminen. Tie-ten-kin siihen miun eteen sattu joku vajakki, joka vielä kassalla arpo, ottaisko sittenkin nuo toisen housut vai mitä tekis. Sillä oli avustajakin mukana, ja eikös se vaan vielä kipassu sovituskoppiin kuitenkin varmistaan, mitä ostais. Ja myyjä puolestaan ei tee elettäkään, että ottais jonosta seuraavan (joka olin minä) siinä välissä. Toinen myyjä oli jonneki lähteny, tietysti. No, lopulta se eessä arpoja sai sitten päätettyä ostoksensa ja maksaa ne (ihme ja kumma, ei ruvennu hiluista laskee tasarahaa). Ja sitten myyjän pitää lähtee juokseen toisesta kassasta kaupan toisesta päästä vaihtorahoja. Sii whaaaaat?? Meinasin jo heittää sen saatanan t-paijan menemään - olinhan kuitenki saanu jo morsiamelta siunauksen, että voin kyllä tulla Cannibal Corpse -paidassa häihin. Puhisten ja puuskuen oottelin kuitenkin, kun olin jo niiiiin lähellä voittoa. Ja mitä tapahtuu sillä hetkellä, kun myyjä on vihdoin löytäny ne vaihtorahat ja on niitä antamassa tuolle edellä olevalle:
No joku saatanan emäntä rupee punkee itteensä siihen väliin, että hän on seuraava!!
Sillon minäkin, rauhallinen ihminen, jo jouduin ihan hiljakseltaan (jep jep, luurithan oli yhä korvilla...) kommentoimaan, että rouva on hyvä ja menee jonoon. Olin varmaan sen verran vakuuttava, ettei tyyppi ees yrittäny väittää vastaan.

Tuon ostosretken jälkeen olin ruokakaupassakin vielä saatanan vihanen ja puhisin ja jupisin ittekseni, kun joku uskals kutvoilla eessä. Korvanappien johtokin saatana tarttu jonku ostoskärriin ja napit läks korvista. Sillon tuli kyllä niin syvältä kurkusta kirosanojen tulva, että kärrien kans lompsija pyys oikeen anteeks, vaikka eihän tuo sen vika ollu. No vittu olipas!!
Tästä lähtien ostan kyllä kaikki vaatteeni netistä, se on taas vissi.