Lisää kadonnutta omaisuutta: silmät

Tänä aamuna mua kohtas järkytys, kun katoin peilistä. No sen nyt ei ole mikään uutinen.. Mutta kun oon ihan varma, että vielä torstaina ainakin mulla näky silmät poskien välistä! Tänä aamuna niitä ei ollu siellä. Yritäpä siinä sitten laittautua töihin, jossa tulet tapaamaan ensimmäistä kertaa koulun tulevan rehtorin..

Uus rehtori vaikuttaa erittäin hyvältä tyypiltä. Tulin viimestään siinä vaiheessa sen kanssa erityisen hyvin juttuun, kun se varovasti kysy, että pitääkös siinä meiän talossa vetää jakkupukua päälle, kun on se Ressun lukiokin samassa tilassa. Osotinpa siinä itteäni, että vilkasepas tänne päin! Pakko olla hyvä tyyppi. Ja vaikutti se siltä muutenkin, kolme tuntia jopa istuttiin höpöttämässä. Ei siihen niitä silmiä tarvittu.

Tänään on myös hiukan naurattanut mun lauantain loppuilta, kun on alkanu muisti palautua. Kuten tuossa kirjottelin, lähin "erinäisten keskustelujen" takia pois. Syynähän oli yks ex-ukko, joka mun mielestä kävi aukomaan päätä mulle. Olinkin tosi vastaanottavainen sen jutuille. Se öpaut sano että kato terve, säkin oot täällä. Johon minä tietysti "Vittuiletko mulle". Sitten tein myös takuulla lähtemättömän vaikutuksen siihen turilaaseen, joka heitti mut kotiin, koska haukuin koko matkan miehiä, jotka ovat erityisesti siitä kaupungista, josta tämäkin mies on kotoisin (menikö vaikeaksi.. ei viiti kaikkea täällä ilmi huutaa). Ou jee, hyvä mie, eikäkö paras.

Niin ja sitä paitsi. Kyllä se exä ihan takuulla ainakin meinas vittuilla. Tai ainakin halus. Että ihan turha mulle alkaa, mä tiiän kaikesta kaiken.