Ensimmaiset kuulumiset

Turkissa ollaan, ja hurmaus on tietenkin ollu jo valtava. Tuossa pari paıvaa sitten tanne paukahettiin, perkeleen lento oli myöhassa, joten kerettiin baariin suunnilleen vasta valomerkin aikaan. Mutta tietysti piti menna!

Eilen sitten tehokkaasti piti vetaa perinteiset paıvakannit. Aamu suunnilleen alotettiin ketterasti Long Island İce Teella ja jatkettiin sitten erinaisilla coctaileilla ihan pikkutunneille asti. Meilla mm. oli yksityisbileet Charisman ylakerrassa. Uus tarjoilijapoika erehty vinkkaamaan yhessa vaiheessa, etta ylakerrassa olis karaokelaitteet. Ja silla siunaamaan sekunnilla rymisteltiin ylös ja johan laulu raikas. Samalla myös muistettiin juottaa Satun tyttö ja tan kaveri humalaan (15-vee, jo tuota on aikakin alakaa viinaa kitata). Karaookkeiltama jatkui siella hyvan tovin. Yllattain siella ylakerrassa Eİ ollu muita. Ovikin laitettiin kiinni, ettei se öykka kuulu muualle. Miksiköhan? Aika outoa...

Tokihan ilta viela jatkui muuallekin. Jorattuakin vissiin tuli. Lellu joras sitten bandin tahdissa enemmankin (yksin).

Tanaan paastiin jo trantsuunkin asti. Pari tuntia siella laski tiris, ja varia toki on tullunna jo. Siis punasta.

Nyt ollaan sitten romanttisella iltakavelylla. Tarkotus ei olis menna baariin ollenkaan. Tassa justiinsa keksittiin, josko syömaan mentais. Katotaanpa vaan, miten kay. Mutta jos Amppa ja Raikka ei olis tanaan mukana kuitenkaan...