Miksi en viihdy kaupungilla?

Ai jumankauta että taas tänään nappas päästä. Ennen töihin tuloa nimittäin jouduin hiimailemaan hiukan kaupungilla. Lähinnä siis kuljin Kaisaniemestä Aleksia myöten kirjakauppaan. Ja jo sillä matkalla pinna kerkes kiristyä. Ja miksi?

Kutjakkeet, kutvoilijat, lompsuttelijat - sanokaa miksi sanotte, mutta ai prkl että vituttaa, kun aina on joku lompsimassa tuhannen hitaasti keskellä jalkakäytävää edessä. Kiertämään et pääse vasemmalta etkä oikealta, kun ne tyypit vielä seilaa jotenkin laidasta toiseen. Ja tietenkin vaikutusta parantaa, jos kutjakkeita on pari kolme rinnakkain (yleensä on). Murrrrr... kyllä taas piti tupakkia vetää ketjussa, etten olis ärähdelly.

Kutjakkeet on muuten yleensä joko mummoja tai sitten nuorisoa. Me kiireiset keski-ikäiset ei vissiin keretä lompsuttelemaan, kun pitää rientää. Toki keski-ikäisissä on sitten se yksi ryhmä, joka voi hyvällä omallatunnolla kutjailla edessä ja vielä lisävarusteiden kanssa: lapsia lykkivät äidit. Lastenvaunujen tai -rattaiden ohella lisävarusteiksi käy mahollisimman isot kassit, nyssykät ja nassukat ym. paljon tilaa vievä materiaali.

Joten: on meikäläisenkin järkevintä kulkea ihan vaan suorinta reittiä töihin Kampista Kalevankadulle. Matka ei ole monta sataa metriä, joten sillä matkalla ei vielä ehkä ihan kahtakymmentä lompsijaa kerkeä tavata. PerkeleStána