Työt kutsuvat

Kyllä taas pitää muistella, miten sitä töihin meno oikein tapahtuu. Helposti sitä nää jutut unohtaa, ei tartte ku reilu viikko olla poissa, niin hyvä että muistin laittaa kellon soimaan aamuks. Mutta eiköhän ne hommat taas palaudu mieleen, kunhan saa ittensä raahattua tuonne duunipaikalle. Innostus on kyllä valtava.. Nooh, itse asiassa tuon piristysviikon jälkeen on ihan aktiivinen olo ja kiva mennä töihin. SIIS TÄH? Mikä minuun on menny? Vissiin noita kuntoremppoja sais olla kerran puolessa vuodessa, jos kerran työtkin taas innostaa ihan toisella tavalla. Toisaalta, katotaan tilannetta sitten illalla, kun eka työpäivä on pulkassa. Voi olla, että innostus on taas hiipunut.

Ja ihme ja kumma, on maanantai, eikä ees oo mikään über-turvokki päällä, vaikka lauantaina toki tuli "piipahdettua". Mokoman keikka oli taas varma veto, ja tulihan sitä sen jälkeen vielä istuttua Infernossa, tällä kertaa ei ihan tappiin asti kuitenkaan. Nauratti kyllä, että rempassa kävelytesti oli yhtä helvettiä, sääret aivan tulessa, mutta kun Infernosta kipitin yöbussille (varmaan öpaut sama matka kun testissä) korkokengissä, ei tuntunu yhtään missään. Joten jos jatkossa joudun kävelytestiin, otan vähän dopingia ja vetäsen liekkikengät jalkaan, niin johan tulokset on huipussaan..