Sweden-rokkailut ohi

The Eagle has landed. Siis takaisin kotiin. Ja puhalluttaa aikas kovasti.

Sweden Rock oli erittäin positiivinen tuttavuus, melkein vois sanoa myös että nostalginen kokemus. Enpä ollukaan tällasilla festaribussimatkoilla ollu sitten vuoden 1995 Roskilden. Porukka oli oikein reipashenkistä :-) ja se henkihän tietysti oli ittelläänkin jo laivalta asti. Että tulipa sitten alotettua rauhallisesti joo... Vissiin neljään laivallakin istuskeltiin ja juopoteltiin, ja laiva kuitenkin tuli satamaan jo 6.30. Jäi siis vähän yöunet vähiin, mutta kerkeehän sitä haudassa levätä. Ja olotila kyllä nyt on hiukan haudantakainen.

Hotelli on mukava kesämajatalo, jossa oli vaan festarivieraita. Alueelle siittä oli jonkin verran matkaa, mutta bussit ja pikkubussit kulki, joten ei hätää. Siinä hotellin pihalla tulikin yleensä ennen festarialueelle lähtöä juotua kunnon pohjat (yks päivä Jukkiksen kans taidettiin tinauttaa menemään ennen lähtöä yks viini, yks fisupullo, yks leijonapastillipulloa ja parit kaljat päälle...) Yleensä alueelle mentiin vasta siinä iltapäivällä, paitsi lauantaina, kun 45 Degree Woman alotti jo puol kakstoista.

Festarialuekin oli oikein toimiva, vaikkakin pölisevä heinäkasa. Ei tarvinnu jonotella oikeestaan minnekään. Varjoon päästiin aina välillä bäkkäribaarin puolelle, kun ne rannekkeet sattu olemaan. Siellä tulikin kyllä välillä istahettua hyvä tovi.. jopa niin, että Eläkeläiset jäi näkemättä.

Ja ainiin, olihan siellä niitä bändejäkin. Mitäs niitä nyt taas olikaan? Mulle parhaat kokemukset oli Testament ja Satyricon. Ministry veti myös hyvän keikan. Sitten uusina tuttavuuksina Graveyard ja Avatar lämmitti mieltä. Ja olihan siellä paljon muutakin, mutta hittoakos noita nyt tässä kertaamaan, lukekaa festarirapsuja, kun ne lehtiin tulee.