Ja onhan se taas vituttanutkin...

Alkuviikko on kyllä vierähtänyt ihan ihmeellisten fiilisten merkeissä. Vuorotellen vituttaa ja masentaa ja sitten taas on ihan täpinöissään tulevasta MetalCamp-reissusta.
Ja vitutuksen syy: no tietysti ihmissuhteet. Olleet ja menneet. En ymmärrä miesten ajatuksen juoksua ollenkaan, mutta se nyt kai ei ole mitään uutta. Mutta prkl mistä kaikesta ne voikin suuttua / loukkaantua! Pikkuasioista nääs. Tai sitten en muistakaan ihan kaikkea... (se nyt tuskin on mitenkään mahdollista).

Mutta pah ja pyh, nyt aletaan jännätä, meenkö Sloveniaan huomenna vai vasta perjantaina. Huominen kone on ihan täynnä ja mie tietysti stand by -matkustaja. Voi anna olla, että joku peruuttais. Pliiiiiiiiiis. Perjantain koneeseen on muutama paikka. Mutta kyllä olis niin kiva päästä jo huomenna ja vetää perseet tähän vitutukseen, niin eiköhän se siittä taas.