Mitä ne oikein ajattelee...

Kylläpähän taas eilen sai huomata, että oma ajatusmaailma menee ehkä hiukan eri ratoja ku monilla duunikavereille. Tapaus: Työpaikan kokous, keskustelemme syksyn tyhy-päivästä, vaihtoehtoja on kolme. Yksi vaihtoehto: Päivä kylpylässä (sisältää 3 hoitoa). Nooh, siinä vaiheessa tietysti mulle tulee hillitön naurukohtaus, josta ei meinaa tulla loppua millään. Työkaverit kattelee vähän hitaasti, että mitäs tuo nyt. Pikku hiljaa muutama alkaa tajuta, mille mie nauran. Mutta osa ei taida tajuta sitä vielä tänäänkään, kunhan vain hitaasti katteleevat tuolla käytävillä, onko mulla lääkitys kohdallaan. No ei muuten ole...
Että tämmöstä.

Nyt onkin jo torstai ja tää on ollu kyllä yks elämäni pisimpiä viikkoja, tai ainakin tuntunut siltä, vaikka ei ole edes mitään, mitä oottaa. Kehtuuttaa tälläkin hetkellä niin jumalattomasti, että varmasti karkaan aikasemmin töistä ja käyn ostamassa säkillisen karkkia, jonka kanssa sitten kellahdan sohvalle. Uhallanikin!