perjantaina, helmikuuta 12, 2010

Ei tikitä...

Biologinen kello? Mikä se on?
Mullahan on puolisen vuotta ollu uudet yläkerran naapurit. Tähän asti niillä on ollu vaan kaks riehuvaa pikkupentua (olisko molemmat alle kouluikäsiä), jotka veivaa tuolla vissiin puukengissä. Ja äitee sit karjuu niille viroks. Mutta perkele, noin kuukaus sitten ne salakuljetti sinne myös v a u v a n!! Siis anteeks - eikös täällä olekaan taloyhtiön kokouksissa sovittu, että tähän taloyhtiöön ei vauvoja sallita??
No ei siinä mitään. Nyt sillä vauvalla on nähtävästi myös k o l i i k k i. Että jihhuu.

Aamulla herään sen pennun rääkymiseen. Eli myydään herätyskello, käytön puutteen takia. Se puolmetrinen huutaa sitten herkeemättä siihen asti, kunnes lähen töihin. Että ei ole ollenkaan pinna kireellä jo valmiiks töihin mennessä.
Kun tuun töistä - niin da-daa - vastassa on tuttu, miellyttävä ääni. Tekee mieli kääntyä saman tien takasin töihin. Sitten kuuntelenkin koko illan sitä huutoa. Ja yhä se saatanan lahja maailmalle huutaa, kun yritän mennä nukkumaan.
Että jos jollain on vauvakuume, niin tervetuloa tänne parantumaan siitä taudista! Vittuuuuuu