Sonispörinät takana

Nyt on sitten Poriinkin tutustuttu. Se kaupunki onkin jääny melkoseksi mustaksi aukoksi Suomen kartalla. Joten pitihän sitä Sonisphere kaikista ennakkoluuloista poiketen käydä sitten katsastamassa.

Perjantaina jo mentiin huudeille. Siinä tuli lähinnä istuskeltua terassilla joen rannalla. Niin ja käytiin siinä sitten jossain Pystis-baarissakin, mutta läksin kotiin jo puol kahen aikaan, kun pilkku välähti.

Lauantaina aloteltiin toki aamusta. Bändithän oli lauantaina niinkin loistavia, että ekana soittanu Stam1na kiinnosti, muut ei. Joten alueelle heti alkuun, mutta pelkästään kalja-alue mielessä. Jostain syystä vaan en oikein juomat maistunu. Siis mulle!! Kutsukaa lääkäri, heti! Sinnikkäästi toki koko päivä siellä oleiltiin; ehti hyvin sitten tarinoija tuttujen kanssa. Niin ku sanottu, bändit ei oikein mieltä lämmittäny. Kun en ole oppinu diggailemaan esmes Negativea... tai 69 Eyesia. Eikä kyllä Serj Tankian tai Alice in Chains livenä oikein vakuuttaneet. Tuntu, niin ku samaa biisiä olis vaan soiteltu siellä lavalla. Cult sentään sai vähän jalan vipajamaan. Ja on aina yhtä ihana nähhä, että joku muukin on turvonnu ja vanhentunu - näin oli Ian Astburylle päässy hiukan käymään. Mutta hyvältä se bändi kuitenkin kuulosti, ei siinä mittään. Ja illan päätteksi "päästiin" vielä "nauttimaan" Himistä... Voi syvä huokaus. Kun ei se viinakaan noussu siis päähän kautta maistunu. Joten festareitten jälkeen luovutin suosiolla: syöminkien kautta kämpille keräämään seuraavaan päivään voimia.

Ja voi että, kyllä! Sunnuntai lähti ihan toisella tavalla käyntiin. Skipattiin suosiolla parit Suomi-bändit ja pamautettiin (kylläkin hitusen myöhässä) Anthraxiin. Ai perkelens! Hyvä oli! Tuli kyllä niin vanhat hyvät ajat mieleen, vaikka lavalla ei näkynykään yksiäkään varsilenkkareita. Ja tulipa muuten todistettua, että musiikilla on vaikutuksensa myös alkoholin kulutukseen. Ei ollu tietoakaan siitä, ettei juomat maistuis, kun rässi soi. Kun vielä natisematta heti alkuhetkistä lähtien sai sen kaksi juomaa ostettua (lauantainahan se ei käyny suinkaan sillä tavalla alusta lähtien...). Jotta mopo kyllä käynnisty ihan toisella tavalla.

Anthraxia voisin varmaan hehkuttaa ikuisuuksiin asti, oli se niiiiin hyvä! Mutta jääköön viisaammille ja tietäväisimmille. Kyllä sieltä kaikki Indianit, I am the Law't ja Anti-Socialit tuli, tok tok. Ja siihen päälle vielä loistava seurue! Oli nimittäin varmaan kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun vanha festarirevohka oli samoilla kinkereillä yhtä aikaa. Mahtavuutta!

Kyllähän sille toki piti muistaa skoolaillakin sitten parilla virvokkeella. Nyt ei edes läntätty persettä sinne rinteeseen vaan pysyttiin tiiviisti lavan viereisellä alueella.

Slayer oli Slayer! Kyllä nekin muistaa näyttää joka kerta, miten niitä keikkoja heitetään. Ei valitettavaa.

Slayerin jälkeen tuli simmoonen pikkanen kesätuuli ja sade, joka laitto sitten festarit uuteen kuosiin. Kakkoslava oli siinä kunnossa, ettei siinä sitten enää kukaan soitellu. Ja oli kai siellä kaikkeen pientä myyntikojua lennelly. Itsehän olin just sillon siirtyny isommalle anniskelualueelle ja olin tilaamassa teltan puolella juomaa, kun sade alko. Ihmettelin vaan, minkä helevetin takia ihmiset suojaan juoksee, jos nyt pikkasen ripsasee vettä. Ja tietennii ite töröttämään sinne pihalle. Eipä tuo möyräkkä kestäny varmaan ku kymmenen minuuttia, mutta aikas kostee olo sen jälkeen kyllä oli (kun tietenkään ei älynny ees sadetakkia päälle niin äkkiseltään laittaa). Mutta ei se menoa haitannu yhtään!

Toki harmitti Iggyn keikan supistuminen noin neljään puoliakustiseen vetäsyyn. Mötiköitten peruuntuminen ei itteensä heilauttanu suuntaan eikä toiseen. Ja tulihan se Iron Maiden loppujen lopuks lavalle. Sitä ootellessa toki oli ehtiny ihan semmoset mukavat pikkuhiprakat vetästä, joten menoa ja meininkiä riitti keikalla. Oli ihan "uudenlainen" Maiden-keikka, soittivat lähinnä uudempaa matskua. Mutta toimihan tuo sekin. Hyvillä mielin pysty lähtemään vielä baariin, kun viimeset soinnut oli lavalta raikanu.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Sonisphere kyllä oli positiivinen yllätys. Siitä oli kuullu niin paljon sontaa edellisen vuoden jäljiltä, että ootti lähinnä pahinta. Nooh, bänditarjonta nyt ei ollu lähellekään sitä, mitä ite ehkä olis odottanu, mutta järjestelyistä ei voi valittaa - siis sen jälkeen, kun se älytön "myymme vain yhden juoman kerrallaan" -leikkiminen oli loppunu.

Ei nyt kuitenkaan sellanen festari, että sinne tästä lähtien ihan aina pitäis päästä. Mutta jos tarjonta tuosta nousee, niin toki laitetaan vakaaseen harkintaan.

Kiitos ja anteeksi, oli mukavaa, oli mahtavaa nähä tuttuja jne. Nyt sitten jo kuola valuen ootellaan tulevan viikonlopun Jalometallia!!