Jos metsään haluat mennä nyt...

Voi jösses, mie olen kyllä niin kaupunkilaistunut! Tartteen jalkojen alle asfalttia ja ympärilleni pakokaasua. Sen sain taas huomata, kun päätin lähtee käymään vähän käpeksimässä, määränpäännä Vuosaaren Citymarket, kun tukkaväriäkin piti saaha. Huitasinpa sitten reippaana tuosta suoraan Mustavuoreen, mikä lie luonnonsuojelualue sekin on. Kerran aikasemmin oon siellä seikkaillu (=eksyny), eikä näköjään siitä yhestä kerrasta sitten opi.
Meikäläisen suuntavaisto häviää sillä nanosekunnilla, kun ohitan ensimmäisen puun. Vaikka tuollakin on ihan lenkkipolut, niin on totaalisen hukassa heti, kun ympärillä näkyy vaan puita. Sen lisäks kenkiin menee käpyjä ja havunneulasia, koska tietenkin tää reippailu suoritetaan sandaaleissa, ja saatanan metän haju sai aivastamaan noin miljardi kertaa. Käyn kyllä salaa vetämässä sinne asfaltin!
Onneks siellä välillä oli jonkinlaista kylttiä siitä, että tuosta Vuosaaren, pöljät. Mutta minnekähän kohtaa Vuosaarta mie sitten pamahin? No en ainakaan sinne, minne olin kuvitellu. Olin kyllä varmaan maailman onnellisin ihminen, kun näin ensimmäisen bussipysäkin ja siinä oli sellasen bussin kyltti, joka menee metrolle. Olin siis ainakin jokseenkin oikeessa suunnassa... vaikka en kyllä yhäkään siellä päin, minne olin tähdänny. Tulin nimittäin loppujen lopuks kauppakeskukseen ihan toisesta suunnasta, ku oli tarkotus. Äsken kattelin kartasta, että nähtävästi olin zippaillu lähes sataman hujakoilla. Tietenkin tää kaikki tapahtuu vielä auringonpaahteessa, jotta varmasti sellanen kokovartalohiki valuu pitkin kroppaa.
Kotiin palasin kyllä tiiviisti tietä pitkin, mutta tulipa heitettyä tuommonen mukava kymmenen kilsan kävely sitten.

Jos kuitenkin seuraavalla kerralla muistais, ettei tollon tartte sinne metikköön mennä!