Huh-hah-hei ja turvotusta pukkaa

Olihan taas lauanrai-rairai. Nyt on vieläkin armoton väsytys ja turvotus päällä. Lauantaina siis ohjelmassa oli poikabändi Stam1nan esiintyminen Tavastialla. Ja siellähän mekin tietenkin edustettiin. Keikka onneks oli suht ajoissa, että siitä jopa jotain muistaakin. Ja soittivat Kadonneet kolme sanaa!! Jippii!
Keikka ylipäätään oli taas varmaa paahtoa, voiko nyt tuolta bändiltä muuta odottaakaan. Niitten uudenuutukainen lättykin on kyllä he-le-ve-tin hyvä. Ja tämä on objektiivinen totuus, turha tulla muuta lässyttämään.

Keikan jälkeenhän olis tietysti voinu vaikka lähtee kotiin.. bua-hah-hah-hah-haaaaa. Arvaa lähettiinkö?
Muistikuvat on kyllä hataria, mutta niihin kuulunee mm. Basessa ja Ricksissä hengailua hyvässä seurassa. Tarina ei kerro, missä olen ollut baarin sulkeutumisen (3.30) ja taksimatkan (kuitin mukaan alkaen klo 5.10) välillä. Jos joku tietää, niin voi vinkata.

Eilinenhän meni sitten aivan munilleen. Aamu oli erityisen ankea, vaikka vielä tais vähän laulattaa. Heräsin soffalta, Amon Amarth oli näköjään ollut DVD:ssä. Mutta hämmennys oli ehkä kaikista suurin siinä vaiheessa, kun kuulin epämääräistä korinaa makuuhuoneestani. Ja kas, siellähän kuorsas, niin että rappaukset tippu, itse herra N Tampereelta. Piti kyllä hiukka raapia päätä, että öh... missäs vaiheessa se on sinne ryöminy. Kuulemma oli yöpaikkaa tiedustellu siinä neljän hujakoilla ja oottanu sitten minuu lähes tunnin alaovella (yhäkään en siis tiedä, missä aikaani olen viettäny. Varmaan tappelemassa nakkikioskilla vissiin).
Kaverit sitten eilen oli huirahtaneet kaljoille ja kovasti yrittivät minuukin mukaan houkutella. Sanonpahan vaan, että ihan hyvin olis voinu vaikka lähteäkin, kun vieläkin on näin ankee olo. Ei se tästä kummosemmaks olis muuttunu. Mutta krabyy oli kyllä niin luja, ettei pystyny.
Nyt olis sitten vaan neljä päivää töitä ja sen jälkeen alkaa FME-maratoni. Huh huh...

ps. Stam1na on paras.