Kesän festariputki aukastu Saunomalla

Tai no, jos nyt tarkkoja ollaan, niin kyllähän ekat festarit vietettiin jo pääsiäisenä Oslossa, mutta joku varmaan heti alkais nillittää, ettei se vielä mikään kesä ollu. Joten nyt on sitten oikeesti aukastu festarikesä! Ja kyllä oli ratkiriemukasta remellystä.
Alun perinhän olin menossa Sauna Openiin VAIN lauantaiksi. Olin ostanu jo ikuajat sitten FME:stä halvan lauantailipun. Mutta mutta...mjooo... siinä torstai-iltana jo alko kovasti  poltella, kun lueskeli kaikkien FB-päivityksiä Tampereen Eteläpuiston suunnasta. Perjantaina pyyhälsin älyaikaseen töihin ja pohdin vielä asiaa, sitten kymmenen jälkeen laitettiin iso pyörä pyörimään ja yheltätoista olin saanu kinuttua itelleni kutsun perjantaille. Joten duunikone paukahti kiinni niillä sekunneilla ja vartin yli ykstoista huusin jo "moimoita" ja läksin kaahailee kohti Tamperetta. Tai no ensin piti käyvä Pirkkalassa sanomassa Samille taas "moimoi" mennen tullen, heittämässä kamat ja auto sinne ja sitten vaan kohti Tamperetta. Sentään kerrankin sattu vielä bussi tulemaan just ku saavuin pysäkille - ja se ei todellakaan ole Pirkkalassa kesäaikaan mikään itsestäänselvyys (tämän sain taas tuta seuraavana päivänä).

Voi sitä psyykelääkehymyn leveyttä, kun lähestyin Eteläpuistoa. Portilla piti vielä vähän säätää ja vääntää, kun oli kutsuvieraslippu perjantaille ja ihan ostettu lippu lauantaille - siinä mietittiin sitten kahden järkkärin voimin, voiko mulle antaa ranneketta. Muutaman asiaa selventävän kriteerin kerrottuani sain rannekkeen käteen ja ehdin jopa nähä Rytmihäiriöstä viimeset tahdit. Turisas oli kuitenkin se, mihin olin tähdännytkin, ja senhän näin siis kokonaisuudessaan. Ja heti Turisaksen aikaan törmäs myös ensimmäisiin tuttuihin.
Varmaan kaikista mukavinta tuossa viikonlopussa olikin se, että kun hiimaili siellä keskenään, niin eipä oikeestaan kalja-alueitten väliä kauempaa ikinä tarvinnu olla ilman, että näki jonkun tutun.

Turisas heitti ihan rähväkän keikan. Hieno "lavasisustus" ainaskii oli. Ja helle oli HELVETILLINEN. Sinne päälavalle ei nähny juuri mitään, jos ei varjostanu silmiään. Siitä tuolla asettelu on paska, että aurinko paistaa sopivasti koko päivän yleisöön päin.
Perjantaina en siellä juurikaan bändien takia ollu, mutta tulihan siinä toki Viikatteet ja Cavalerat ja Belladonnat kuunneltua yleisen seurustelun lomassa. Cavalera Conspiracy oli kyllä ihan positiivinen yllätys, en oottanu siltä oikeestaan yhtään mitään. Mukavasti ne vanhat Sepulturat vaan vieläkin lämmittää syräntä. Ja Belladonnan Anthrax-vedot samoin. Sieltä tuli oikeestaan ne suosikit - ja toisaalta sitten myös sen ittensä kauheeta kuraa. Tuossa vaiheessa oli Mänttä-Vilppulan sankaritkin jo löytyneet, joten höpöti-höpötiä riitti yllin kyllin, kun taas pitkästä aikaa oltiin yheskoos.
Se kyllä täytyy sanoa, että on se Doro melko säpäkkä emäntä vielä nykysinkin. Keikka tuli kateltua ihan kokonaisuudessaan, eikä mitään pahaa sanottavaa ole. Mutta eipä toisaalta mitään suurta hehkutustakaan. Dio Disciples puolestaan toimi kaljanjuonnin taustamusiikkina; siinä vaiheessa päätin keskittyä vain ja ainoastaan sosiaaliseen rentoutumiseen. Saxonia ei ollu ees aikomus jäähä kattoo, sehän nyt ei koskaan ole kuulunu miun suosikkeihin, joten hyvin saatto siirtyä DD:n puolelle maisteleen virvokkeita ja pois auringosta.

Tovi siinä festien jälkeenkin kulu pubin puolella Mäntän porukan kanssa. Mutta koska oli sovittu, että myös Pirkkalassa harrastettais tuota em. virvokkeiden maistelua, siirryin jossain vaiheessa sinne. Tyykin ja Jyykin hömpsyjen kautta paineltiin vielä paikalliseen, missä oli ihan mahoton meno ja meininki... eh.

Lauantaina heräsin sitten - kappas, poikain soffalta. Oli siellä mulle petikin tehtynä, mutta ehkä olin vanhasta tottumuksesta simahtanu olkkarin puolelle. Eihän siinä muu auttanu ku kaivaa rähmät silmistä ja alkaa suunnitella päivän ohjelmaa. Jossain vaiheessa Tampereelle terassille (taksilla, koska nyt se bussi sitten meni nokan edestä ja seuraavaa ei jaksanu puolta tuntia ootella) ja sieltä pikapikaa alueelle niin, että ehti Tarotin nähhä. Oli kyllä niin hämäriä ne vanhojen biisien uudet sovitukset, että vanha fänityttö oli ihmeissään. Joten tarinoidessa meni sekin keikka enemmälti. Ja vähän samaan malliin myös Blake. Sillon oli pakko päästä vähän varjoon, kun oli naamaansa käryyttäny jo yhen täyden päivän siellä paahteessa.
Mutta voi hyvänen aika, Queensrÿche, mitä kauheeta kuraa!! Myötähäpee oli ehkä se eniten pinnalla ollu tunne. Seurueessa jo yks tyyppi jymäytti perseensä maahan ja sano, ettei nouse, ennen ku tulee jotain kunnon kamaa. Enpä ooo varma, tarttiko nousta koko keikan aikana. Ja kyllä tän mielipiteen jako aika moni, kenen kanssa asiasta tuli diskuteerattua.
Oli melkein taivas, kun Mokoma jyräytti menemään tuon keikan jälkeen, vaikka ne mokomat on tullu nähtyä noin triljoona kertaa.

Mutta voe mahoton, Accept. Siinä se on Bändi. Tuli klassikkoa ja tuli uuttakin hyvää kamaa. Ja mie tykkäsin, voi että!! Eikä tietenkään haittaa yhtään, että tää nykynen laulaja on ihan mukava silmänilokin tällaselle ikääntyvälle heavy-mummolle. Sitten olikin hetken hengähdystauko (juu-u, myös sparzanza on mitään sanomatonta paskaa) ja vihdoin tärähytti Judas Priest paikalle. Aissssaatana, että toimi! Keikka vaan parani ku päästiin eteenpäin. Ja joutupa näkeen senkin, että muutamakin tuttu äijä vähän pyyhki silmäkulmaansa keikan aikana. Eikä tuota keikkaa voinu mennä moittimaan, ei sitten mistään. No ok, aina oon miettiny sitä, että vaihtaako joku Madonna vai Halford takkiaan useemmin keikan aikana, mutta se nyt on pieni miinus, kun keikka muuten hipoo jo hyvin korkeella. Eikä ne tuntuneet malttavan lopettaakaan sitten yhtään millään. Mutta kyllä oli loistava lopetus noille festareille. Sauna oli tänä vuonna saanu varsinkin lauantaille sellaset pumput, että oksat pois!

Vaikka se helle oli kauhee, niin viikonloppu oli niin onnistunu, ettei tässä voi ku ootella seuraavia festareita. Hyvän musiikin ja meiningin ohella tietty viikonlopusta teki niin messevän se, että tuttuja näki koko ajan. Ensimmäisen heti, ku portista astu sisään ja vielä lähtiessä Nummirock-ihmisiin tuli törmättyä. ¨
Pitihän siinä toki käydä vielä istahtaa olusilla alueelta lähdettyä, mutta sen verran aurinko teki tehtävänsä, että olin Samien ilona jo puolenyön aikaan.

Pari päivää, ja sitten vallotetaan Myötätuulirock. Se on lapset kesä ja festarit ny!