Saikku ja ääretön ketutus jatkuu

Tänään pyörähti kolmas viikko saikkua käyntiin. Lupposijoituspaikka on porukoitten luona, mutta kohta varmaan lähen vaikka pyörällä täältä pois. Jos vaan jättäis rojunsa tänne ja pinkasis junaan.
Äsken taas sain kuulla saarnan kaikista tekemisistäni. Lähtökohtasesti en kuitenkaan osaa tehä mitään oikein. Pukeudun ihan väärin, ulkonäkökin on jotain ihan muuta ku pitäis olla, se outo hevikulttuuri viehättää (ei tietenkään pitäis), ryyppään itteni hengiltä, oikeestaan pitäis hakee jotain toista työtä (jota en tietenkään saa, koska oon tän näkönen ku oon), siivota tarttis useemmin, samoin harrastaa liikuntaa, ja pitää kaverisuhteista paremmin huolta. Ja vittu keskustella tuon minut synnyttäneen henkilön kanssa enemmän! Kun se keskustelujen taso on tätä luokkaa, niin ihan hirveesti kiinnostaa. Ihme ja kumma, parisuhdekorttia ei tällä kertaa livautettu mukaan.
Juuh, sanokaa vaan, että kiittämättömyys jne. Oon toki kiitollinen tästä avusta, joka täällä on tullu, mutta nyt alkais kyllä olla jo helevetin korkee aika päästä noista eroon. Mutta vielä KAKSI viikkoa muka täällä!! Siinä ajassa kyllä tuun jo raivohulluks, joten kohta varmaan lähen fillarilla täältä pois - yks 430 km tuntuu ihan pieneltä matkalta!!