Jaahas, autoiluteema tuntuu mietityttävän yhäkin. Kävin nimittäin äsken katsastuttamassa autoni. Ajoin reteesti Drive In -katsastukseen, jossa oli tietysti armoton jono. Enpä oo ennen autossa töitä tehnyt; fiinisti suunnittelin tunteja ja omaa etätehtävää koulutukseen. Sitten meni puoli askia röökiä, puolenkymmentä tekstiviestiä lähti sms-avaruuteen ja Apulannan levy pyöri jo toista kertaa soittimessa. Vihdoin katsastusmies vinkkasi minut sisään (ei ollu ees komee, olis sen odottamisen takia saanu olla).
Sitten alkaa tää nainen ratissa -osuus. Tietysti lykkään rekisteriotteen setän käteen, se zoomailee paperin viivakoodia jollain vempaimella. Käydään outo vuoropuhelu
Katsastusmies:
Tässä ei näy pakokaasulsdkfnfsd (epäselvää muminaa)
Mie:
TÄH?KM:
mmsngirngf (vielä epäselvempää muminaa)
Mie:
Jaa-a, vaikea sanoa. (ei harmainta hajua, mistä se puhuu)
KM:
Onko tää varmasti uusin rekisteriote=Mie:
Ai niin, onhan tuolla se uus vihreäsävyinen. KM:
Juu, näytäpä se.Asiat siltä osin kunnossa, painun toimiston puolelle maksamaan niin katsastussetä huutaa perään, saisko se avaimet. Tietysti mä olin automaattisesti napannu ne mukaani (vittu noihin voi luottaa kuitenkaan). No, nöyrryin kuitenkin luovuttamaan avaimet. KAtsastusmies vähän tais säikähtää, kun musiikki pauhas autossa täysillä. Sitten alkoi auton vatkaaminen ja Ruutin kyselyikä:
"Mitä sä nyt teet? Mikä tuo on?" Katsastusmies selvittää mumisten mutta kärsivällisesti, mitä tapahtuu. Mä kattelen outoja mittareita sen näkösenä, kun jotain tajuaisin (totuus: mitään en älynny). Sitten kyllä katsastusmies keksi, että voisin ottaa kahvia, mitä meninkin hakemaan.
Yhtäkkiä huomaan, että rakas Focus on nostettu korkeuksiin ja leppoisalta vaikuttanut herra katsastusmies nykii ja heiluttelee sitä. Tästä seuraa primitiivireaktio ja mä karjasen:
"Elä hajota miun autoa." Sillon alotti aseman porukkaa hiukka hymyilyttää.
Lopputulos: auto kunnossa, mutta oikea etuvalo ei toimi, pitää vaihtaa. Ihan niin ku mä osaisin! Voisko joku mies tulla auttamaan?