Turha tässä on enää teeskennellä...
Menipä loppujen lopuks ihan vituiks tuo meikäläisen maaliskuun kotiaresti. Tämä varmaan olikin aivan älyttömän suuri yllätys kaikille – hei pliiiis, yrittäkää ees esittää hämmästynyttä, jookos. No, siis perjantaina oli niin vitutus maximus, että vaikka kotiin tullessa väsytti ihan helvetisti, löysin itteni sitten illan pintaan Nosturista. Ja väsymyshän häviskin siellä, plim. Ja oli mukavaa! Poikain kanssa oltiin vähän stoner-rockia kuuntelemassa. Kyllä toimi! Lauantaihan meni sitten ihan harakoille, mutta tänään oon sitten ahkeroinu kotitöitä ja vieraillu Esan poppoon luona (vihdoinkin).
Nyt pitäis sitten jollain tavalla saada huomiseksi suuri innostus työviikkoon päälle... just just. Varsinkin kun se viikko alkaa reksitapaamisella. Yritän sitten siellä olla ihan niin ku ei mitään, ihan niin ku ei ketuttais yhtään. Ei muuten tule onnistumaan... koko viikko pilalla heti aamusta!
Nyt pitäis sitten jollain tavalla saada huomiseksi suuri innostus työviikkoon päälle... just just. Varsinkin kun se viikko alkaa reksitapaamisella. Yritän sitten siellä olla ihan niin ku ei mitään, ihan niin ku ei ketuttais yhtään. Ei muuten tule onnistumaan... koko viikko pilalla heti aamusta!