Tipaton viikonloppu, stana!

Minä poika se vietän viikonloppua kotona. Että juhhuu vaan, voi tätä onnen määrää. Viime viikonlopun FME-ralli vaati sen verran verojaan, että ajattelin juhlistaa helmikuun viimeistä viikonloppua tipattomuudella. Eikä tietenkään yhtään tee mieli lähteä baariin, no eipäää... Olis vielä lätkämatsia ja kaikkee.
Oon kyllä yrittäny korvaavaa toimintaa keksiä. Kyläilyä ja shoppailua ja ties mitä. Tänään hölmö menin vielä pitämään etätyöpäivän, eli oon kykkiny koko päivän kotona - kaupassa käyntiä lukuun ottamatta. Että nyt olis niiiiiin kypsä lähteen baanalle. Mutta taidanpa yrittää sinnitellä kuiteen kotona. Tulee se matsi tuolta minunki telkkarista.

Työviikko oli tällä viikolla 3-päivänen (niin, ja niistäkin tää päivä siis kotona "töissä"). Kyllä ensimmäisenä työpäivänä vitutti, kun olin jättäny pari hommaa tälle viikolle, koska muut on lomalla. Nooh, kun aukasen tietokoneen, niin tietysti tulee ilmotus, että hallinto-ohjelmaa päivitetään. Se piti tehdä maanantaina ja tiistaina! Ja ne mun hommat vaati vain ja ainoostaan sen ohjelman! Jumalauta, että pikkusen nyppäs. Nooh, kyllä se alko sitten puolenpäivän jälkeen toimia. Ja torstaina sain hommat pakettiin, eli olivatkin nopeempia ku olin kuvitellu. Senpä takia tänään on voinu hyvällä omallatunnolla olla etätöissä... ja töitähän oon tehny just sen verran, että meilit oon lukenu.

Mutta nyt jatkan tätä kotona kärvistelyä ja vetäsen Suomen matsin limun voimalla. Ziisös!

Huh-hah-hei ja turvotusta pukkaa

Olihan taas lauanrai-rairai. Nyt on vieläkin armoton väsytys ja turvotus päällä. Lauantaina siis ohjelmassa oli poikabändi Stam1nan esiintyminen Tavastialla. Ja siellähän mekin tietenkin edustettiin. Keikka onneks oli suht ajoissa, että siitä jopa jotain muistaakin. Ja soittivat Kadonneet kolme sanaa!! Jippii!
Keikka ylipäätään oli taas varmaa paahtoa, voiko nyt tuolta bändiltä muuta odottaakaan. Niitten uudenuutukainen lättykin on kyllä he-le-ve-tin hyvä. Ja tämä on objektiivinen totuus, turha tulla muuta lässyttämään.

Keikan jälkeenhän olis tietysti voinu vaikka lähtee kotiin.. bua-hah-hah-hah-haaaaa. Arvaa lähettiinkö?
Muistikuvat on kyllä hataria, mutta niihin kuulunee mm. Basessa ja Ricksissä hengailua hyvässä seurassa. Tarina ei kerro, missä olen ollut baarin sulkeutumisen (3.30) ja taksimatkan (kuitin mukaan alkaen klo 5.10) välillä. Jos joku tietää, niin voi vinkata.

Eilinenhän meni sitten aivan munilleen. Aamu oli erityisen ankea, vaikka vielä tais vähän laulattaa. Heräsin soffalta, Amon Amarth oli näköjään ollut DVD:ssä. Mutta hämmennys oli ehkä kaikista suurin siinä vaiheessa, kun kuulin epämääräistä korinaa makuuhuoneestani. Ja kas, siellähän kuorsas, niin että rappaukset tippu, itse herra N Tampereelta. Piti kyllä hiukka raapia päätä, että öh... missäs vaiheessa se on sinne ryöminy. Kuulemma oli yöpaikkaa tiedustellu siinä neljän hujakoilla ja oottanu sitten minuu lähes tunnin alaovella (yhäkään en siis tiedä, missä aikaani olen viettäny. Varmaan tappelemassa nakkikioskilla vissiin).
Kaverit sitten eilen oli huirahtaneet kaljoille ja kovasti yrittivät minuukin mukaan houkutella. Sanonpahan vaan, että ihan hyvin olis voinu vaikka lähteäkin, kun vieläkin on näin ankee olo. Ei se tästä kummosemmaks olis muuttunu. Mutta krabyy oli kyllä niin luja, ettei pystyny.
Nyt olis sitten vaan neljä päivää töitä ja sen jälkeen alkaa FME-maratoni. Huh huh...

ps. Stam1na on paras.

Ei tikitä...

Biologinen kello? Mikä se on?
Mullahan on puolisen vuotta ollu uudet yläkerran naapurit. Tähän asti niillä on ollu vaan kaks riehuvaa pikkupentua (olisko molemmat alle kouluikäsiä), jotka veivaa tuolla vissiin puukengissä. Ja äitee sit karjuu niille viroks. Mutta perkele, noin kuukaus sitten ne salakuljetti sinne myös v a u v a n!! Siis anteeks - eikös täällä olekaan taloyhtiön kokouksissa sovittu, että tähän taloyhtiöön ei vauvoja sallita??
No ei siinä mitään. Nyt sillä vauvalla on nähtävästi myös k o l i i k k i. Että jihhuu.

Aamulla herään sen pennun rääkymiseen. Eli myydään herätyskello, käytön puutteen takia. Se puolmetrinen huutaa sitten herkeemättä siihen asti, kunnes lähen töihin. Että ei ole ollenkaan pinna kireellä jo valmiiks töihin mennessä.
Kun tuun töistä - niin da-daa - vastassa on tuttu, miellyttävä ääni. Tekee mieli kääntyä saman tien takasin töihin. Sitten kuuntelenkin koko illan sitä huutoa. Ja yhä se saatanan lahja maailmalle huutaa, kun yritän mennä nukkumaan.
Että jos jollain on vauvakuume, niin tervetuloa tänne parantumaan siitä taudista! Vittuuuuuu

Taas rai-rai-rallatettu yks viikonloppu

Olihan taas Rai-lakas viikonloppu. Mutta myös pirun hauska, ei vituttanu yhtään. Nyt on vatsalihakset kipeenä taas nauramisesta. Perjantaina suunnistettiin Virginiin Profane Omenin keikalle. Lämppärit ei ollu hääppösiä, mutta Profane Omen oli sit sitä itteensä. Tuttujakin tuli kiitettävästi nähtyä ja tietysti piti kippistellä vähän juomia. Kun Gin Tonic närästää, niin kannattaa joka toinen huikka ottaa Ville Vallatonta. Toimii!

Lauantaiaamuna heräilin Arin ja Kirsin soffalta, ja siinä kun melkein keskustassa on, niin pitihän siitä lähteä sitten vähän loiventaville. Iguana, ihanaa, ämpärissä Margaritaa. Njam! Homot tuli sinne sitten kans, ja senhän nyt tietää, kuinka kävi... Tuli ämpäri juotua ja parit kyytipojatkin... ja skumppaa ja ja ja. En ees uskalla kattoa, mikä on tilin saldo. Risteilläkin pitäis sillä rahalla vielä ens viikonloppuna.
Juroviisutkin tuli sivusilmällä katsastettua. On se kumma, ettei Eläkeläiset päässy Osloon. Perkkele, sanon ma! Olis ollu varma voitto. Vaikka tottahan se on, että esiintyminen karsinnoissa oli hiukka pliisua. Mutta mikä hel-ve-tin kuukuppikuiskaaja? Haloo! ´Finland, Zero Points. Että syyttäkää itteänne vaan.
Euroviisutappion jälkeen olikin sopiva aika suunnata kuuntelemaan Corneriin rässiä. Ja taas oli ainaskii sata kaveria paikalla. Muta ittellä alko jo väsy painaa silmiä, joten painelin keikan jälkeen taksilla kotiin (just, kun varaakin sellaseen olis ollu). Olis mr. Oulu ollu liikenteessä, mutta viestiä tuli vasta siinä vaiheessa, kun yritin saaha kotiovella avainta osumaan lukkoon. Nooh, ens kerralla sitten.

Tänään oli taas niiiiiin ihanaa alottaa viikko klo 9 reksipalaverilla. Miks vitussa ne pitää aina buukata maanantaiaamuks? Kiva turvokki, ja kiinnostus ylimmillään...
Tää viikko näyttää hyvin kiireiseltä tuon sosiaalisen elämänkin suhteen. Huomenna "palaveria" entisten työkavereitten kanssa (baarissa), torstaina Lurexin tapaaminen lätkämatsin merkeissä (no jos nyt sitten pari olutta) ja perjantaina Ryhmyristeily. Huh huh... Ja muutenkin tulevat viikonloput alkaa olla suhteellisen ohjelmallisia. Mutta ei kai sitä arkea muuten jaksaiskaan... Rai-rai-lai-lai