Viimonen päivä rehtorina

Nyt on sitten käsillä viimenen päivä Kustaa Vaasan aikuislukion rehtorina. Oon tuurannu siinä tämän vuoden alusta asti. Huomenna tulee uusi rehtori (kylläkin tuttu). Eli mullahan alkaa melekein loma, kun opetustakaan ei paljoa ole. No niin varmaan! Kyllä tää uus rehtori sano, että mun olis tarkotus päivystää kansliassa kuitenkin - se itte kun on toisessa koulussa. Mutta vitut mä enää mitään ilmasta duunia tee. Lupas se kyllä siittä jonkin verran maksaakin - siis 33 tunnista (yks kurssi). Täytynee laskea tarkkaan.. hitto, sehän tulee täyteen ties miten nopeesti. Jos pari tuntia päivässä siellä keikkuis tulevaisuudessa.
No, luulisin, että nää työpaineet alkaa hellittää edes hitusen. Tietysti edessä on koulujen yhdistymishässäkät - eli taitaa olla toiveajattelua... Nooh, kesälomaan pari kuukautta. Kai sen ajan nyt roikkuu vaikka hirressä.

Some Kind Of Monster

Nonni, pääsiäinen sitten mennä viuhahti taas. Eilen mulla oli Metallica-maratoni. Vihdoinkin sain kattottua jo aika päivät sitten hankitun Some Kind of Monster -DVD:n. On sitten muuten perkeleen hyvä! Vaikka saattais tuntua tylsältä, että keski-ikäistyneet miehet puivat ongelmiaan keskenään. Mutta ei oo tylsä, ei. Sitä paitsi, oon entistä enemmän Jason Newstedt -fani, se kun meni pätkällä sanomaan, että on päättäny olla hankkimatta lapsia. Hyvä Jason, jatka samaan malliin.

Mutta on ne äijiä saatana. Poru melkein tuli, kun lopulta pääsivät sinne keikalle. Ei oo hääviä mullakaan - pitäisköhän vaikka hankkia elämä?

Blondius on sisäinen mielentila

Musta alkaa pikkuhiljaa muotoutua melkonen blondi! Tai ainakin se sisäinen blondi kurkistelee aina välillä jostain nurkan takaa. Pari tosi pahaa blondia on jo tässä viimesen vuoden aikana tapahtunut, viimesin Tampereella. Ensimmäisestä on melko kauan, mutta kerron sen silti:

Tilanne oli se, että oltiin elokuussa Marjon kanssa lähdössä reissuun. Kauheen tohkeissamme lentokentällä sählättiin - mulla tietysti aivan kamala krapula päällä. Yhdessä tuumin mentiin kauheeseen jonoon kakkosterminaaliin. Siinä sitten oltiin höpötetty herkeemättä ja jonotettu yli puoli tuntia, ja oltiinkin jo melkein hollilla, että päästäis chekkaukseen. Yhtäkkiä mä kysyin Marjolta, oliko se kattonu taululta, että se paikka todella olis meidän jono. No ei ollu, enkä ollu minäkään. Käväsin sitten tarkastamassa tilanteen - ja niin ku varmaan voitten arvata: väärässä jonossa seistiin. Äkkiä nelosterminaaliin, ja siellä yhtä kauhee jono. Se siitä ajoissa kentällä olosta. Tosi ryhmymatkalaisia.

Toinen blondikommellus sattuikin sitten Tampereella pitkänäperjantaina. Oltiin Samin kekkereissä, pirun väsyksissä. Kerrankin mä olin sitten about ensimmäinen, joka poistui paikalta, jo yheltätoista. Käveltiin Mirkkan kanssa majapaikkaan, joka ei onneksi ollu kovin kaukana. Perille päästiin, mutta ulko-ovella mä kaivoin avainnipun laukusta ja aloin kiroilla, että oon ottanu siitä tän paikan avaimen irti. Ei siis ovi auennu. No, onneks matka bilemestaan ei ollu pitkä, joten kävelin takasin (kengät hankas) ja kävin hakemassa Ricolta avaimet. Sitten kävelin taas kämpille (kengät hankas entistä enemmän, prkl). Takasin päästyäni tajusin, että olin aikasemmin runkannu väärää ovea. Mirkka oli jo päässy rappukäytävään ja istu siellä raamit kaulassa (oli saanu ne vilen luvalla ottaa sieltä bileistä). No, nyt oli kuitenkin avaimet. Mutta pahin seuraa vielä: sitten tajusin, että OLIHAN MULLA SE AVAIN. Ei mulla sellasta ura-avainta omissa avaimissa edes ole!! Siis tosiblondi iski taas. Omaa tyhmyyttäni siis kävelin reippaasti ulkoilmassa. Huh huh

Vitutusta Tampereella

Kyllä on maalima ihmeellinen paikka, ainakin jos joutuu Tampereelle. Eilenkään ei sitten vituttanu kun kuus miljoonaa kertaa. Lyhyesti:

• Tampereella on joka paikassa IHAN VITUN KUUMA! Piti melkein munasiltaan olla paarissa.
• Tamperelaiset ei osaa käyttää pankkiautomaattia. Tän huomaa siitä, että kun yrität jonottaa baaritiskillä olutta (sitä illan ekaa), niin menee tunti, koska kukaan ei maksa käteisellä, vaan niitä perkeleen kortteja vingutellaan. sitten pitää vielä taiteellisesti kirjottaa hieno nimmari. Homoja kaikki, sanon minä.
• Tampereella on muutettu entinen hyvä hevipaari Sputnik ihan paska-kapakiks. Ei ollu enää hyvä, ei ainakaan eilen. Ja Mirkka tuolta takapiruna huutaa, että siellä on myös pahaa talon lonkeroa.
• Tampereella ei oo takseja, eikä bussejakaan. Mutta taksissa saa tingittyä.
• Ja viimesenä: Tampereella ei oo tamperelaisia. Ainakin Pakkahuoneen oli vallottanu koko Toijala Diablo-paidoissaan. Volvot oli jonossa parkissa edessä.

Nooh, kuitenkin ainakin Pain Confessor oli taas hyvä.. Mirkkan mielestä Total Devastation oli paras. Ja kyllähän me siellä Sputnikissakin istuttiin melko tovi. Ja naristiin. Poishan ei voi lähteä.

Kun tultiin majapaikkaan, niin alko kauhee lakanoitten ettiminen, kun isäntä ei ollu vielä tullu. Oon tyhjentäny poikien yläkaapit kokonaan. Ja siitä huolimatta tyynyliinana on Pasin paneeliverhot. Pasi itte tulee tuossa tunnin päästä Kuopiosta. Sitten lähetäänkin juhlimaan Samia.

Nokka kohti Tamperetta

Ou jee, viimeset hetket töissä tällä viikolla meneillään. Sitten Focus kääntää nokkansa kohti Tamperetta. Ja illalla Pakkahuoneelle, paaaljon ihania metallibändejä: Diablo, Pain Confessor, Rotten Sound, Total Devastation ja Ajattara. Tuohan kuulostaa ihan taivaalta!

Niin, ja mä olen aika pirun varma, että tänään Pakkahuoneella (tai ennemmin Klubin puolella, baaritiskin lähistöllä, jossa mä ihan sattumalta notkun) mua vastaan kävelee elämäni MIES! Ihan varmasti, joo. Mirkka jo tuossa eilen tuumikin, että tuohan on lähes yhtä todennäköstä ku voittaa lotossa. Ei nyt sentään ihan niin varmaa.. Uskallanpa epäillä, että ei ehkä jättipottia kuitenkaan kohalle tärähtä. Samainen Mirkka kyllä sano, että se alkaa kosia mun puolesta miehiä, koska mulla alkaa ne häät lähestyä uhkaavasti.. sulhanen vain puuttuu. Ja diilihän on se, että jos 6.6.6 ei mulla ole sulhasta, niin meen naimisiin Mirkkan kanssa! Ei kyllä välttämättä kauheen houkutteleva ajatus munkaan mielestä... Nooh, jospa tänään...

Perjantakina sitten Sami täyttää kunnioitettavat 30 vuotta - kauheen vanhoja nää mun kaverit muuten. Sitähän täytyy juhlia ja kunnolla!
En kyllä muista, kuka vielä tuossa tiistaina väitti, että ei ota enää ikinä viinaa. Koponen? No, olis odotettavissa, että Koponen EI ole Tampereella messissä. Saas nähhä...

Kouluttautumista

Kaksi päivää olen istunut perse ruvella koulutuksessa mediakeskuksessa (klo 9 - 16). Digitaalisen opetusmateriaalin tuottamista.. Ihan mukavalta ja hyvältä koulutukselta tuntuu, kestää vielä toukokuuhun asti. Mutta väsyttää niin perkeleesti, kun vielä pitää sitten iltapuhteiksi töitäkin tehhä. Tässä olis nyt muutama yo-aine vielä lukematta. Siinäpä sitä täks illaks onkin tekemistä. Sitten äkkiä kotiin pakkaamaan laukkua. Huomenna vielä töitä jonkin aikaa, sitten nokka kohti Tamperetta.. Illalla metallia Pakkahuoneella, jibii. Paitsi että tietenkään en enää viinaa juo!

Yo-otsikkoaineet

Tää on ihan perseestä! Ekan lukemisen jälkeen aineet ei kyllä järisytä maailman kirjallista tuotantoa. En jaksa ymmärtää, miten kovasti pitäis painottaa, että TEHTÄVÄNANTO TULEE ANALYSOIDA TARKASTI. Että jos pyydetään kirjoittamaan kissasta, niin ei ole tarkoitus kirjoittaa koirasta. Aivan sama, mitä noille puhuu, ei ne kuuntele kuitenkaan. Lopetan siis puhumisen, prkl.

Ah niin ihana maanantai

Tänään ei ole kyllä hääppöstä ollu tämä työnteko. Kiinnostusaste ei ihan ole kympissä. Yo-koetta pukkaa päälle. Äikän otsikot oli taas vissiin otettu meidän elämästä. Piti esimerkiks pohtia syntiä (no huh huh, niin ku ei morkkis olis muutenkin), rakkauden ja seksin merkitystä (heh heh) ja nuorten alkoholinkäyttöä. Kun näin tehtävät, niin kävi vähän naurattamaan. Tirskuin siellä paperin takana, joten opiskelijat varmaan taas mietti, että mitähän tällä kertaa tuollakin päässä liikkuu.

Väsyttää ihan perkeleesti! Ja vapisuttaa myös. Vituttamaan alko, kun äsken kävin YTL:ssä autoilemassa ja joka toiset liikennevalot oli vilkulla. Sitten yrität törttöillä siellä eteenpäin. Savu nousee korvista!
Noh, ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu - loppuviikosta.

Sunnuntai ja krapula

Huhhahhei, pikkasen pukkaa rapulaa päälle.. Pelottaa lähteä ulos, mutta kauppaan on pakko mennä. Limua pittää saaha.

Laivareissu meni..hmm..odotusten mukaisesti. Armotonta viinan juontia ainakin. Ari tuossa valaisi asiaa, että kun illan mittaan muut oli alkaneet juosta tanssimassa, me juostiin tiskillä - ja aina pari lasia kerrallaan. Olishan se kauheeta, jos viina olis vaikka laivalta loppunu, eikä oltais keretty olla humalassa.

Seuraavana aamuna vielä pyyhkästiin Roskapankkiin, mutta jossain vaiheessa loppu kunto.
Heliltä sain just luvan käyttää sen kuvia kauhugalleriassa. Otin kyllä kuvia ittekin, mutta kamerassa ei ollu filmiä. Hyvä Ruuti!

Vielä töissä...

Arvatkaa ketä ei enää huvittais keikkua töissä? Hmm..kukahan mahtais olla? No, on tässä päivässä jotain hyvääkin. Tuossa aikaisemmin pelkäsin, että joudun lähtemään haukkumaan postilaiset, mutta tarvittavat kirjeet olivatkin tulleet (Yhä painotan kyllä sitä, että Posti toimittaa kirjatun kirjeen eli yo-kokeet niinkin nopeasti kuin VIIKOSSA).

Tässä ollaan Heikin kanssa lueskeltu urakalla yo-aineita. Nyt päivystän puhelimen ääressä, josko abit niistä soittelisivat. Eipä ollu kyllä häävejä tuloksia... Ja ainakaan tämä ei voi johtua opetuksesta, joka on loisteliaan laadukasta :-)

Mutta enää vähän yli puoli tuntia, sitten Ruuti laukkaa Ruoholahteen, missä laivaporukka treffaa. Ehkä joudun ihan vain seuran vuoksi ottamaan siellä yhden tuopposen. Ihanaa, Heli ottaa digikameran mukaan, joten galleriaan saattaa ilmestyä täytettä jo viikonlopun aikana (taas niitä laadukkaita kännikuvia..)

Viikonloppua!!

Tänään laivalle

Perjantai!! Illalla lähdetään rymyporukalla Tallinkille yöks juomaan viinaa. Tai en tiedä, paljon sinne enää lähtee sakkia, moni perunu. Mutta kun väki vähenee, niin bileet paranee.. Eiköhän me Mirkkan, Helin ja Teemun kanssa saada hälyä jo aikaseksi pienen laivan tarpeiks asti.
Duunissa kyllä kiire päivä vielä edessä. Jos Suomen Posti ei oo toimittanut yhtä kirjettä, niin nousee hulabaloo!! Posti muuten on perseestä, ainakin Tilkan posti. Meille tulee kirjatut kirjeet todella nopeesti - ei mee ku vähän päälle viikko. Reklamoitu on, ja tulen tekemään sen kyllä henkilökohtaisesti tänään, jos toimintaa ei ole tapahtunut. Nih!

Valokuvat

Kaksi filmillistä valokuvia tuli tänään. Tulipahan taas mieleen, että mitä helvettiä mä näistä maksan. Siellä on epäselviä kuvia tisseistä ja perseistä ja kyrvistä. Ja kavereitten ottamia kuvia Koposesta humalassa. Ja mun ottamia kuvia kavereista humalassa. Jumalauta! Mulla on sellasia kuvia yks kaapillinen!! Että ei aikuinen ihminen opi ikinä!!
Ja ylioppilasaineitten lukeminen jatkuu... Nooh, on ne luettu jo melkein. Tänään oon pitänyt lukupäivän kotona.. eli laittanut kuvia galleriaan. Siis niitä huonoja kuvia.
Huomenna lähdetään laivalle. Pitäisköhän ottaa kamera mukaan, hmmm..

Kestovitutuksena tv-tarjonta

Ylioppilaskirjoitusten lomassa kerkeää muutama muukin asia vituttaa. Yksi kestovitutuksen aihe on Suomen tv-tarjonta. Siitä puhuttiin taas kerran viime viikolla Mirkkan kanssa.
Ajattelepa tilanne: tulet umpiväsyneenä kotiin, ajattelet viettää rentouttavan illan kotisoffalla maaten ja telkkaria töllöttäen. Noh, totuushan on se, että hyvinkin flegmaattisena voi maata sohvalla, mutta kun alkaa ärsyttää niin perkeleesti se sonta, mitä töllöttimestä tulee.
Ensin siellä tehdään kovalla työllä rumista ihmisistä mukamas-kauniita jossain muodonmuutoksessa. Hampaat suoristuu ja läskit lähtee hujauksessa. Sitten syödään jotain mukamas inhottavaa Pelkokertoimessa. Välillä epämääräinen joukko homojen prototyyppejä stailaa heteromiehiä (helvetti, mua ei kyllä yksikään homo pääse stailaamaan, muuten kävelen kohta kylillä joku pilkku-kukka-ruutu-raita-jakku päällä blondina). Ja tietysti koska Suomi on ajan hermoilla, on kaikesta vielä suomalaiset halppisversiot. Laivaromansseja Tallinkilla ja niin eespäin.
Kyllä mä vain sanon, että jos jokin tv-kanava on kiinnostunut, niin mulla on sellanen ohjelmaidea, joka yhdistää aika monta formaattia. Laittakaa saatana meidän porukan kanssa pitkäks viikonlopuks dokaamaan muutama jenkki. Kyllä takuulla pelottaa maanantaiyönä, ja kun aamulla kattoo peiliin, niin on todella tapahtunut hurja muodonmuutos. Parhaimmillaan tähän voidaan yhdistää kaikki sairaalasarjat, kun amatöörit joutuu teho-osastolle. Niih!
No, onneks oon huomannu (vihdoinkin), että telkkarissa on mukava On / Off-näppäin. Mutta siinä vaiheessa, kun sitä tajuaa painaa, on jo aivan vittuuntunu tyhmiin ihmisiin.