Kiitos Jalometalli ja Oulu!

Jo vain oli taas rähmäkät jallumetallit. Olen yhä vakaasti sitä mieltä, että siinä on musiikiltaan lähestulkoon paras Suomen festari. Eikä pelkästään musiikiltaan, vaan siellä kaikki toimii niin ku pitää: anniskelualueelta näkee kaikki bändit eikä tartte pois siirtyä edes lavalta toiselle siirtyessä. Hiukka pelottaa, mitä festarista tulee, jos/kun Teatria joutuu luopumaan tuosta paikastaan.

Mutta mutta.. Ouluun mentiin siis jo torstaina, mikä oli oikein viisas veto. Lentokoneessa jo ensimmäiset naurut tais melkein rämähtää, kun koneen takaosassa istu meidän lisäksi

Destructionin laulaja (giesus, mikä korsto, nam). Kun toinen tyyppi yritti omalta paikaltaan siirtyä sen viereen, ei lentoemo sitä päästäny. Scheissea siinä tais päästä suusta, mutta näin oli asia. Lentoemännän mukaan tämä määräys oli "for the balance". Siis wtf?? Mitä tasapainoa siinä on, että sikaosastoon on laitettu kolme ihmistä, sen jälkeen rivitolkulla tyhjää ja loput matkustajat vasta sitten. No ooookkeiii, onhan se äijä iso ja minä lihava, mutta en nyt sentään niiiiin lihava!
Ouluun kuiteen siis päästiin suht suosiolla, äkkiä siitä hotellille (kyllä, saunalliseen huoneeseen), parit sihijuomat huiviin ja sitten kohti Lammassaarta ja juhlatelttaa, jossa oli Jalometalli kick-offit. Eka bändi ehittiin missata, mutta kuuleman mukaan sounditki oli ollu niin hanurista, ettei siinä paljon menettäny (ja ihan niin ku minä muka jotain jostain soundeista tajuisin... tärkein asia, jonka Veskulta etukäteen tarkastin, oli se, onko paikalla anniskelua).

Tuttujahan sieltä toki muutama löytyi heti - yllättäin tuolta em. anniskelualueelta.

Winterwolf ehittiin jo näkemäänkin. Tykkäsin, kyllä. Hyvää tuuttausta oli, khyl. Tais olla bändissä pieniä linkkejä Deathchain-orkesteriin, eikös vain?

Ja sitten välillä me otetiin taas vähän kaljaa... ja teräviä.. Ja keskusteltiin päivän poliittisista kysymyksistä, tai sitten ehkä jostain muusta. Mutta fiksuja ja hillittyjä muistettiin olla.

Sacrilegius-jotakin jäi vähän pimentoon, muistaakseni..

Hornan aikana puolestani päätin ihan kansallisen kulttuurihistorian vuoksi alkaa juoda Sorbusta. Ja yök, pahaa se oli vieläkin, mutta sisällä pysyi. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin... Tuli myös käytyä viiltäviä keskusteluja siitä, miten varmasti Sorbuksen teon loputtua kohta keksitään joku retro-soppa, jota aletaan myydä kalliiseen hintaan.

Juhlateltalta ilta vielä jatkui Lentävään ja lopulta prkl karaokebaariin, hajonneissa trikoissa, kun pitihän siellä matkalla joku myyränkolo olla, johon kompastuin. Ja kyllä, alkoholillakin saattoi olla osuutta asiaan.

Perjantaina sitten alko itte Jalometalli. Ennen tätä oli pitäny jo käydä ostamassa pöksyjä jne. Heti toki Teatrialle alkupöhinöihin mukaan, jotta ehittiin Inferiaa tsekkaamaan. Olihan se joo, melkosta pörinää. Rytmihäiriö puolestaan on aina yhtä ehta ja hyvä! Uutta matskua tuli sopivasti vanhemman rinnalla ja meno oli Gambinan huuruista, niin kuin tyyliin kuuluu.
Destructionia intouduin hetkeksi jopa kattomaan anniskelualueen ulkopuolelle (niinpä, *hämmäst-ihmet*). Nehän osaa nykysin ihan jopa soittaakin! Ei huono, ei yhtään. Eikä yhtään huono ollu Suffocationkaan. Se se on mahottomaan mukavaa vestivaalimusiikkia!

Tietenkin siinä ehittiin samalla törpötellä tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja parantaa maailmaa ja ties mitä. Tämänpä vuoksi sitten Macabre onnistui ihan vahingossa menemään ohi korvien. Se olis soittanu sisällä, mutta taidettiin jumittua höpöttämään ulkotiloihin. Ettäs perkele. Mutta minkäs teet. Onneks sitten kuitenkin vielä Carcass oli paikalla, sitä ei sentään missattu. Hyvin nekin kyllä vielä vetäävät, vuosien jälkeen.
Perjantaina ei sitten jaksanu enää jatkoklubeilla, vaikka Axegressor olis Nukessa ollukin. Ei, mummat meni pizzan kautta nukkumaan. Niin, ja tässä vaiheessa olikin muuten sitten jo pöhelin hajonnu...

Lauantaina sama meno ja meininki jatkui. Ekaan bändiin jo paineltiin ja siitähän se meno taas pamahti päälle. Perhana, taas kävi Gorgorothin kanssa keposesti: bändit kamat ei olleet samassa paikassa kuin bändi itte; lopulta kuitenkin kerrottiin, että bändi soittaa puol kolmelta. Ja toimittajan huom: anniskelu loppuu puol kaks! Että just just.
Ross the Boss soitti kiitettävän määrän vanhaa Manowaria, joten siinähän sitä innostu täti-ihminenkin jortsaamaan. Saati sitten Triptykon! Perkama, että oli kova livenä! Melkein uskaltasin nostaa koko Jalometallin parhaimmaks vedoks! Mii laik, ö lot. Ja olihan siellä viihdyttäviä bändejä muutenkin. Mutta Triptykonia voisin hehkuttaa ties kuinka. Taitaa joutua levykauppaankin, vaikka yhäkin epäilen, ettei se levyllä toimi lähellekään niin hyvin.

Ja tartteeko mainita, että ei jääty sitä Gorgorothia sitten enää kattomaan...

Nyt sitten alkaa olla festarihulabaloo tältä kesältä loppu. Joten siis ensi kesää ootellessa, ja Jalometalli ehottomasti kuuluu sillonkin ohjelmaan - olipa paikka sille mikä tahansa. Pitää nyt vielä tässä mietiskellä, josko sitä viikonloppuna Selviytyjiin... taitaa vaan perjantaina sellanen duunipäivä, ettei pääsis ajeleen vasta ku ehtoommalla.

Sonispörinät takana

Nyt on sitten Poriinkin tutustuttu. Se kaupunki onkin jääny melkoseksi mustaksi aukoksi Suomen kartalla. Joten pitihän sitä Sonisphere kaikista ennakkoluuloista poiketen käydä sitten katsastamassa.

Perjantaina jo mentiin huudeille. Siinä tuli lähinnä istuskeltua terassilla joen rannalla. Niin ja käytiin siinä sitten jossain Pystis-baarissakin, mutta läksin kotiin jo puol kahen aikaan, kun pilkku välähti.

Lauantaina aloteltiin toki aamusta. Bändithän oli lauantaina niinkin loistavia, että ekana soittanu Stam1na kiinnosti, muut ei. Joten alueelle heti alkuun, mutta pelkästään kalja-alue mielessä. Jostain syystä vaan en oikein juomat maistunu. Siis mulle!! Kutsukaa lääkäri, heti! Sinnikkäästi toki koko päivä siellä oleiltiin; ehti hyvin sitten tarinoija tuttujen kanssa. Niin ku sanottu, bändit ei oikein mieltä lämmittäny. Kun en ole oppinu diggailemaan esmes Negativea... tai 69 Eyesia. Eikä kyllä Serj Tankian tai Alice in Chains livenä oikein vakuuttaneet. Tuntu, niin ku samaa biisiä olis vaan soiteltu siellä lavalla. Cult sentään sai vähän jalan vipajamaan. Ja on aina yhtä ihana nähhä, että joku muukin on turvonnu ja vanhentunu - näin oli Ian Astburylle päässy hiukan käymään. Mutta hyvältä se bändi kuitenkin kuulosti, ei siinä mittään. Ja illan päätteksi "päästiin" vielä "nauttimaan" Himistä... Voi syvä huokaus. Kun ei se viinakaan noussu siis päähän kautta maistunu. Joten festareitten jälkeen luovutin suosiolla: syöminkien kautta kämpille keräämään seuraavaan päivään voimia.

Ja voi että, kyllä! Sunnuntai lähti ihan toisella tavalla käyntiin. Skipattiin suosiolla parit Suomi-bändit ja pamautettiin (kylläkin hitusen myöhässä) Anthraxiin. Ai perkelens! Hyvä oli! Tuli kyllä niin vanhat hyvät ajat mieleen, vaikka lavalla ei näkynykään yksiäkään varsilenkkareita. Ja tulipa muuten todistettua, että musiikilla on vaikutuksensa myös alkoholin kulutukseen. Ei ollu tietoakaan siitä, ettei juomat maistuis, kun rässi soi. Kun vielä natisematta heti alkuhetkistä lähtien sai sen kaksi juomaa ostettua (lauantainahan se ei käyny suinkaan sillä tavalla alusta lähtien...). Jotta mopo kyllä käynnisty ihan toisella tavalla.

Anthraxia voisin varmaan hehkuttaa ikuisuuksiin asti, oli se niiiiin hyvä! Mutta jääköön viisaammille ja tietäväisimmille. Kyllä sieltä kaikki Indianit, I am the Law't ja Anti-Socialit tuli, tok tok. Ja siihen päälle vielä loistava seurue! Oli nimittäin varmaan kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun vanha festarirevohka oli samoilla kinkereillä yhtä aikaa. Mahtavuutta!

Kyllähän sille toki piti muistaa skoolaillakin sitten parilla virvokkeella. Nyt ei edes läntätty persettä sinne rinteeseen vaan pysyttiin tiiviisti lavan viereisellä alueella.

Slayer oli Slayer! Kyllä nekin muistaa näyttää joka kerta, miten niitä keikkoja heitetään. Ei valitettavaa.

Slayerin jälkeen tuli simmoonen pikkanen kesätuuli ja sade, joka laitto sitten festarit uuteen kuosiin. Kakkoslava oli siinä kunnossa, ettei siinä sitten enää kukaan soitellu. Ja oli kai siellä kaikkeen pientä myyntikojua lennelly. Itsehän olin just sillon siirtyny isommalle anniskelualueelle ja olin tilaamassa teltan puolella juomaa, kun sade alko. Ihmettelin vaan, minkä helevetin takia ihmiset suojaan juoksee, jos nyt pikkasen ripsasee vettä. Ja tietennii ite töröttämään sinne pihalle. Eipä tuo möyräkkä kestäny varmaan ku kymmenen minuuttia, mutta aikas kostee olo sen jälkeen kyllä oli (kun tietenkään ei älynny ees sadetakkia päälle niin äkkiseltään laittaa). Mutta ei se menoa haitannu yhtään!

Toki harmitti Iggyn keikan supistuminen noin neljään puoliakustiseen vetäsyyn. Mötiköitten peruuntuminen ei itteensä heilauttanu suuntaan eikä toiseen. Ja tulihan se Iron Maiden loppujen lopuks lavalle. Sitä ootellessa toki oli ehtiny ihan semmoset mukavat pikkuhiprakat vetästä, joten menoa ja meininkiä riitti keikalla. Oli ihan "uudenlainen" Maiden-keikka, soittivat lähinnä uudempaa matskua. Mutta toimihan tuo sekin. Hyvillä mielin pysty lähtemään vielä baariin, kun viimeset soinnut oli lavalta raikanu.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Sonisphere kyllä oli positiivinen yllätys. Siitä oli kuullu niin paljon sontaa edellisen vuoden jäljiltä, että ootti lähinnä pahinta. Nooh, bänditarjonta nyt ei ollu lähellekään sitä, mitä ite ehkä olis odottanu, mutta järjestelyistä ei voi valittaa - siis sen jälkeen, kun se älytön "myymme vain yhden juoman kerrallaan" -leikkiminen oli loppunu.

Ei nyt kuitenkaan sellanen festari, että sinne tästä lähtien ihan aina pitäis päästä. Mutta jos tarjonta tuosta nousee, niin toki laitetaan vakaaseen harkintaan.

Kiitos ja anteeksi, oli mukavaa, oli mahtavaa nähä tuttuja jne. Nyt sitten jo kuola valuen ootellaan tulevan viikonlopun Jalometallia!!

Puntala oli parhautta!

Olipas taas vallan mahottoman mukava viikonloppu tämä juuri loppunut. Ihanaa, kun helle pikkasen hellitti. Perjantaina suihkas jopa vettä ja lauantaina joutu jo ehtoommalla laittamaan pitkähihasen päälleen! Woohoooo, welcome syksy!

Oli siis punk-kekkerit Puntalassa, ja siellähän minäkin edustamassa poikain kanssa. En ole punk-festareille itte vuosikausiin (kymmeniin?) päässy, joten tuli oikein nostalginen olo. Vauhtia otettiin Nätkien residenssissä Pirkkalassa perjantai-iltapäivästä lähtien. Esmes viinojen blandaaminen lasipulloihin on tärkeä ja tarkkuutta vaativa homma:

Ite juhlapaikalle mennessä juhlakuntokin alko olla jo melkonen, joten yksityiskohtia perjantailta ei kannata nyt niin kauheesti kysellä. Nähtävästi iltaan liittyi erinäisiä alkoholipitoisia juomia, tanssahtelua (siis me tanssittiin jonku hc-pumpun tahdissa HITAITA!!?), yleistä seurustelua ja hengailua. Kunhan siis pöristiin ympäriinsä, ja oli kai siellä jotain bändejä, olihan?

Tuttuja mulla ei paikan päällä ollut juurikaan, perjantaina näin vain yhden festaritutun, jonka tietenkin Pekkakin sattu vielä tuntemaan. Jostain syystä me poistuttiin paikaltakin jo ennen viimestä bändiä. Vaikee sanoa siitäkään, että mikähän idea se on ollu. Yks seurueesta vietiin Pirkkalaan nukkumaan, muut vielä suunnattiin Tampereelle baariin, mikä ei ollu ehkä kaikista järkevin idea. Taksilla sinne, juotiin enintään yks kalja, ja taksilla takasin. Että just just. Jotenkin kauheen hiljasta Tampesterissa tuntu olevan.

Lauantai sitten sarasti hienoisen krapulan tahdittamana, mutta sitä krapulaahan täyty sitten äkkiä ruveta siirtämään. Sen verran se tuntu muitakin vaivaavan, että loppujen lopuksi Puntalaan launtaina siirtyi enää kaksi neljästä. Mutta mikäpäs siinä, kun väki vähenee jne... Paitsi vähän tissutteluks meni sitten se lauantai, mukana olevat viinat oli niin helevetin pahoja! Mutta nyt tuli bändejäkin sitten vahdattua hiukan tarkemmin. Kylläkin kesken päivän joku sähköpääkaappi lassahti paikalla tuleen, joten aikataulut heitti sitten hiukan häränpyllyä, mutta sellanenhan nyt kuuluu asiaan. KNUP!

Nyt näky muutamia tuttujakin mestoilla, kun siellä ees taas pyörittiin. Lauantaina sentään älyttiin olla lähtemättä enää baareilemaan festareitten päälle!

Eilinen menikin sitten Laiskottelun abc:n merkeissä. Kotiin asti toki pääsin, ja tänään onkin saanu pirteenä tehhä töitä. Tulevana viikonloppuna oliskin suuntana Pori ja Sonispörinät. Jaksaa jaksaa, kyllä jaksaa!!