Montahan vuotta elämästämme menee jonottamiseen?

Jonottaminen se kuulkaas vasta perseestä on! Ja siitä huolimatta sitä nykyisessä palvelut pois -yhteiskunnassa saa harrastaa joka paikassa. Vai muistatko muka päivän, jona et olisi jonottanut ruokaa hakiessa, jonnekin soittaessa, kaupassa jne. jne.
Eilen tuli piipahdettua kodinkoneostoksilla, ja johan taas oli pariinkin otteeseen hermot mennä. Ensin yrität epätoivosesti sieltä hehtaarihallista löytää juuri SEN osaston, josta saat tarvitsemasi/haluamasi hilavitkuttimet. Kysymään ei pysty, koska myyjiä ei näy mailla halmeilla. Joten siinäpä tuli sitten samalla päivälenkkiä tehtyä, kun kiemurteli kaupassa ees taas (ja tietysti edessä seiso tuhat kutvoilijaa joka hyllyn välissä). Nooh, sitten kun se oikea kaupan kulma vihdoin löytyy, niin sielläpä sitten ihmettelet näitä masiinoita ja yrität tihrustaa pienistä tuotelapuista, montako watti-hertsi-hdv-häblähöblää missäkin vempeleessä on. Jumalauta, ei näistä ymmärrä nykysin mitään. Itse kun olin stereoita ostamassa, niin olis riittäny tieto "Tää jytisee!"
Sitten kun omasta mielestäs olet löytänyt sen sopivan härpättimen, niin alkaa myyjän metsästys, koska eihän sitä pakettia siellä tietenkään hyllyssä ole, jotta vois napata kainaloon ja kävellä kassalle. Siinä kun on yrittäny nykiä kuutta eri tyyppiä hihasta ja saanu vastauksen "Sori, olen varattu", oli eeeeehkä meinannu lähteä jo kävelemään koko kaupasta. Sitten - vihdoinkin - näköpiirissä on myyjä, joka seisoskelee tietokoneella asiakkaan kanssa. Äkkiä siis jonottamaan ja hönkimään toisten asiakkaitten niskaan, jotta myyjä älyäis, että sitä tarvitaan. Tähän mennessä aikaa oli ehkä menny jo kolme varttia. Ja sitten tulee vihdoin palvelua, jihhuuuu. Mutta sittenpä odotellaan, kun myyjä takoo tietokoneeseen koodejaan ja kertoo, onko tuotetta saatavilla.
Seuraavana on vuorossa kassalle jonottaminen. Rahat kyllä lähtee kortilta aika liukkaasti.
Seuraava piste on noutotiskillä jonottaminen. Tietenkin edessä on joku höpöhöpö-Hertta, jonka pitää kysellä joka helvetin juttu ja ihmetellä kädessään olevan paperin tietoja. Jumalauta, se on noutopiste! Ei neuvonta! Mutta vihdoin koittaa se hetki, kun saat antaa paperin noutopisteen pojalle. Sitten tarvitseekin odottaa enää 20 minuuttia, että poika löytää sen ostamasi vehkeen sieltä hyllyistä. Enkä todellakaan tahdo tietää, miten iso hehtaarihalli se varasto vielä on!!

Perkele, tuossa ajassa olis jo melkein itte nikkaroinu ne stereot ja nauhottanu kaikki kuunneltavat musiikitkin!
Mutta loppu hyvin, nyt jytisee musiikki entistä paremmin tällä tienoolla. En tiedä, miten innostuneita naapurit tästä on. Ne ehkä toivois, että jonottelisin siellä kaupassa vieläkin...

Kutvoilijat sauvojen kanssa

Jos minuu ne kutvoilijat v****taa, niin entäpäs sitten nämä dementiahiihtäjät!! Ok ok, loppuun käsitelty aihe, mutta aina ne jaksaa yllättää uusilla tyyleillään.
Kaikkihan jo tuntee tietenkin ne kaksi sauvojien ääripäätä: toinen laahaa sauvoja perässään (tosi tehokasta varmaan joo) ja toinen taas viuhtoo niin, että sauvat pyörii olkanivelen ympärillä ympyrää. Sit on vielä töpöttelijät, jotka pitää sauvoja edessään ja tökkii niillä pikkasen välillä maahankin.

Mutta tänään vastaan (tai tarkemmin sanottuna eteen) tulikin ihan uus tyylinäyte: sauvova kutjake! Eeeeeiiii. Yritin reippahasti kävellä kohti metroa, mutta reippaus tyssäs sitten tämän rouvan perään. Luonnollisestikin kävelytiellä, joka on noitten lumivallien takana kaventunu huomattavasti. (Ihan vain mainitakseni, lumen tulo on kyllä ollu yks päällimmäinen vitutuksen aihe tänä talvena). Mutta siis tyyliin: siinähän lompsi ihan ehta kutvoilija, mutta jostain se oli löytänyt sauvat käteensä. Vieläkään ei pieneen päähäni mene, mitä ne sauvat sillä autto. Nimittäin tää tyyppi heilutteli niitä sauvoja kyllä suhteellisen rivakasti taaksepäin - kertaakaan ne kylläkään ei koskettaneet maata. Eli se heilutteli niitä taakse ilmaan. Siis tuota ööö, terve? Tietysti saahan siinä mukavasti sohittua takana kävelevää; sai kyllä pelätä henkensä edestä, millon tulee sauvasta silmään. Koska ohikaan ei rykimisestä ja "anteeks"-huomautuksista huolimatta päässyt, koska tietenkin tää urheilusuoritus piti tehhä keskellä väylää.

Millon saatais aikaseksi laki, joka kieltää sauvakävelyn? Oon kyllä ensimmäisten joukossa adressia kirjottamassa.

Voi helevetin taivastelijat!

Ihmistyyppi, joka ärsyttää suunnattomasti: edessä kutvoilijat eli taivastelijat!! Aaarrgh, ,että oli taas kaupassa käynti yhtä juhlaa, varsinki kun nälkäkiukku vielä lisäsi ärsytystä potenssiin miljoona.
Mikä prkl siinä on, että ei saa monoa toisen eteen? Ja jos pitää jäähä jotain miettimään, pitääkö se jumalauta tehhä leveesti keskellä kulkuväylää? Ihan niin ku retorisena kysymyksenä vaan heitän tän. Kaupassa piti jo yhelle pariskunnalle vähän mainita, jotta Meinaatteko jäähä siihen loppuillaks? Oli nimittäin tie tukittu, ohi ei päässy mistään kolosta, kun herrasväki keskellä tietä kärrynsä kanssa mietti, mihin suuntaan sitä lähtis menemään.

Näitä kutvoilijoita tapaa monissa paikoissa, mutta kauppakeskukset on kyllä varmin paikka bongaamiseen. Liukuportaitten päähän pitää jymähtää just sillä sekunnilla, kun ne portaat loppuu. Ei tule mieleen, että niissä portaissa olis muutama muukin ehkä tulossa. Toinen oikein otollinen paikka on kaikkien mahdollisten ovien edessä. Kun pääsee ovesta sisään, niin siinähän sitten törötetään arpomassa, mihin suuntaan lähtis. Mielellään rinta rinnan. Ja kauheen mukava on tietysti myös ettiä koko tilan ahtain paikka ja kokoontua siihen. Sitten kun yrität päästä ohitte jostain välistä, niin mulkastaan vaan alta kulmien. Kun mie usein uskaltaudun vielä sanomaan "Anteeksi, pääsiskö tästä", niin se vasta taivastelijoitten mielestä kauheeta onkin! Että joku voi pyytää siirtymään??!

Että ihan vaan vinkiksi: jos jotain pitää jäähä miettimään ja ihmettelemään, sen voi tehhä muuallakin kuin keskellä väylää. Ehkä yks parhaita helmiä on se, että tyyppi käveli suojatielle (oikein teiden ritarina päästin sen vielä menemään) ja autoni eteen pysähty sitten näppäilemään tekstaria!! Siis keskelle tietä. Sillon kyllä torvi soi ja ehkä ihan vain vähän teki mieli hivotella, saatana. Tajutkaa nyt jo kutjakkeet, että tässä maailmassa on muitakin ihmisiä kuin te!
Joku päivä vielä varmaan potkasen jotain taivastelijaa... mrrr.