Mummo saatiin tänään sitten kuopattua, no ainakin jokseenkin tyylikkäästi. Siis jos ei lasketa sitä, että ruumisauton kuski (vai joku suntio..siuntio..mikä se nyt onkaan) oli päättäny, että arkku tuodaan vähän etuajassa kirkkoon. Me tultiin systerin kanssa parkkipaikalle, niin kirkonkellot jo soi ja arkkua kannettiin. Voi jumaleisson, tuli taas ajatus, että näinhän tän pitikin tietysti mennä. Senpuoleisen suvun mustat lampaat huohottaa kirkkoon, arkun perässä vasta. Onneks siinä oli sitten vielä toinenkin porukka samaan aikaan tulossa.
Kirkon osuus nyt meni miten meni, siihen asti kunnes... Alko lähestyä siirtyminen pois sisätiloista ja haudalle, niin äiti laitto virsikirjan laukkuunsa. Ei helevetti, sillon taas sisarukset tyrskähti, että nyt se jo pöllii kirkosta virsikirjoja! Ja voitte kuvitella siinä tunnekuohussa, että siitä naurusta ei loppua sitten tule. Onneks (tai toivottavasti) tyrskähykset meni itkun piikkiin!
Muistotilaisuudessa serkkupoika innostu kertomaan taas jotain juttua (se on oikeesti älyttömän hauska tyyppi), ja siinä intoutuessaan se tietty kertoili jonkun repliikkejä tyyliin: "Se sitten sano, että perkele tää..." Ja aika kovalla äänellä... tartteeko mainita, että pappi tietysti istu suunnilleen vieressä.
Että tämmönen lauantai tällä kertaa. Tarkotus olis lähteä tänään siskon luo Joensuuhun ja siitä vielä bilettämään Kassan baariin Tohmajärvelle. Mutta ei helvata vanha nyt jaksa. Tässä on ollu sakkia porukoitten luona, viime yönä aika lyhyet unet ja huomenna kotimatka edessä, joten täytyy skipata. Ens viikonloppuna sitten taas.
