Normimaanantai. Turvokkia pukkaa ja vakuuttelen (päälle kaatuville) seinille, että en sitten muuten enää ikinä ota viinaa. Ja jo seuraavassa ajatuksessa on, että olispa äkkiä lauantai ja Nilen keikka (jossa en tietenkään ota yhtään mitään).
Tallinnan reissu meni oikein mukavasti. Ajattelin alottaa ihan rauhallisesti, mutta ajatus kuoli siihen, ku Mäntsälästä tulevat kaverit nappas mut kyytiin matkalla satamaan ja jo ennen ku nousin autoon, tärähti tölkki olutta käteen. Että vakaa aie kaatui aikas nopeasti. Siitähän se alamäki sitten alkoikin. Laivamatka meni rattosasti ja nopeesti, Tallinnassa suunnistettiin melkein ekaan vastaan tulevaan baariin. Ja siellä törmättiin lähes heti vanhoihin tuttuihin Outokummusta. Joten... siitä baarista ei koko päivän aikana sitten liikuttu minnekään muualle. Mutta päiväkänneillehän me sinne lähettiinkin. Laivaankin kerettiin ajoissa, ei ees tullu kiire tällä kertaa.
Ja millonhan sitä oppis, että kun on vetäny 12 tuntia kaljaa, niin vois lähteä kotiin.. Mutta e-heeeeeii, mie suunnistin satamasta Tavastialle Turisaksen keikalle. Ihan Koposen kanssa... Tavastialla törmäsin blondiin, joka vielä sai houkuteltua mut Infernoon (ei se sekään ajattele yhtään, tuskin näytin ihan selväpäiseltä). En sentään ihan tappiin asti siellä istunut.
Eilinen menikin sitten lähinnä sohvalla maatessa. Ja nyt pitäis olla jo pirteempi, mutta vitut... Tenttiinkin tarttis vielä valmistautua, keskiviikkona sekin. No, jospa tää tästä iloks muuttuu. Ainakin siihen lauantaihin mennessä.