Prkl, tänään ei kyllä onnistu mikään!

Tää on taas "one of those days" selvästikin. Ei saatana onnistu yhtään mikään, vaan kaikki jutut on epäkunnossa / huonosti jne. kitikiti-valivali.
Aamulla päätin lähtee tankkaamaan ja pesettään Juketsusta kurat pois. Sentään sain tankin täyteen, mutta kun menin pesujonoon, niin eikös sinne pesupaikalle jää jumiin yks auto. Harja vaan heilu ees taas eikä mitään tapahtunu. Kerkesin kyllä jo huokasta, että onneks en ite ollu siellä. Varmaan olisin lähteny alta nanosekunnin hälyttämään apua ja sitten se pesu oliskin käynnistyny! Aikansa siellä istuttuaan myös tän jumiin jääneen auton kuski niin teki ja hetken päästä remppa-Reiska tuli sanomaan, että nyt on pesu epäkunnossa. No, ei voi mitään. Ehkä sitten huomenna uus yritys, nyt on polettikin kuiteen jo hommattuna. Joojoo, kuiteen se poletti auton hanskalokerossa vielä elokuussakin ja auto ihan yhtä paskasena ku ennenki. Satais ees vettä...
No mutta, seuraava etappi oli Plantagen, kun parvekekukkia oli saatava hetikaikkitännenyt! Vittu miten huonoja kukkia! Ei ollu mitään kivoja. Perusorvokkeja vaan ja jotain muuta. Mutta ku mie jotain meen ostamaan, niin ne kans on ekasta paikasta ostettava, perhana. Ja lähtihän siinä sitten mopo käsistä ja ostin 50 eurolla kukkasia. Siis rumia kukkasia, mm. niitä orvokkeja, joista en tykkää yhtään.
Tässä vaiheessa päätin, etten to-del-la-kaan lähe enää ettiin sitä häävaatteen yläosaa, koska varmaan kaupoissa ei olis ees vaatteita.

Äkkiä sitten kukkien istutukseen kotiin. Vittu onnistuin kaks kukkaa repimään juuristaan irti, vissiin tällä hortonomilla hiukka roisimmat otteet. Ja sitten TIETYSTI joku pörriäinen lens haistelemaan, että ha-haa, täällä on mulle safkaa. Ja samoin tein se lens myös sisälle kämppään, perhana. Nyt se on pyydystettynä vessan kaappiin, mitäs meni sinne tutkimaan. Mutta jos nyt tartteisin jotain sieltä kaapista, niin ku esmes tamponin, niin ehän mie uskalla sitä aukasta. Mitenkähän kauan menee, että se kuolee sinne? Mutta kukat nyt ainaski on jo partsilla, jiihaa.



rumia kukkia parvekkeella

Sittenpä viimesen lomapäivän ratoksi kaivelin vanhoja valokuva-albumeita esille, tarkotuksena skannailla häihin pyydettyä vanhoja festarikuvia koneelle. JA NYT TUO VITUNSAATANANHOMONPERSESKANNERI EI TOIMI!!! Ilmottaa vaan, ettei yhteyttä. Perkele oon repiny kaikki piuhat jo kertaalleen irti ja asetellu takasin. Mutta ei. Voi prrrrrrr... pitäkää kuvanne! Mie aukasen kaljan.

Festarirapsu: Inferno metal fest 2011, Oslo, Norway 20. - 24.4.

Kävästiinpä sitten aikuisten naisten virkistysmatkalla Oslossa ja Inferno-festareilla. Tässä viiltävää raporttia Oslosta ja festareilta.

Keskiviikko 20.4.2011:Kymmenen persiillä aamulla oltiin jännäämässä lentokentällä. Piti siinä sitten ottaa vähän rentouttavaa juomaa ja ostella tax freestä juotavaa ja poltettavaa, kun kaikki oli kyllä muistanu varotella, että Norja on sitten perhanan kallis maa. Rahaakin oli lompakot pullollaan, joten ei kun menoksi vaa!

Osloon päästiin hyvin ilman sen suurempia kommelluksia. Lentokoneessakin oli vaan 22 matkustajaa, joten kaikki sujui ihan suit-sait, ei tarvinnu jonotella missään. Oslossa sitten juna keskustaan ja rairairappatirairai. Löydettiin hostellikin ihan suorilta (tai no, kaljalla piti matkalla kyllä istahtaa). Huone asumiskuntoon ja sitten heti baanalle! Parin mukavan terassin kautta zippailtiin festarihotellille (jossa ei siis ite asuttu). Rannekkeet käteen ja höpötystä festari-ihmisten kanssa. Paidatkin saatiin heti ostettu ja sitten - ohos - kaljalle! Istahettiin tovi jos toinenkin siellä hotellin terassilla turjakkeitten kanssa. Sitten käytiin syömässä ja heittämässä pienet välikuolemat, notta jaksetaan festareilla reuhata ja meuhata.
Illan pintaan alettiin liikuskella kohti John Deetä - toki terassin kautta. Siitä terassista tulikin meitin "kantis", tuli istahettua siinä useamminki. John Dee oli hikinen ja kaljaa oli kaatunu niin paljon lattiaan, että pelotti millon kengänpohjat jää sinne kiinni. Einherjer kuitenkin nähtiin, mutta hiukan se jäi kaukaseks. En tiiä, johtuko omasta gännistä, miksauksesta vai ihan vaan siitä, ettei se ole hääppönen sit kuitenkaan. Sen jälkeen suomalaiskansallisesti lähettiin suunnistaan kohti Rotten Soundin keikkaa Blå-nimiselle klubille. Ja kappas, istahettiin jollain kivalla terassilla siinä matkalla. Heli joi maailman ihmeellisimmän näkösen valkovenäläisen, siihen tuli mm. kermaa... ja kirsikoita.. ööööö tuota?

Blå löydettiin jokseenkin helposti, koska jotain tyyppejä oli sinne suunnistamassa ja me ilmotettiin, että seurataan sitten niitä. Mie jo olin meinannu auton alleki jäähä siinä perässä juostessani. Se klubi oli tosi mukava! Sellanen punkkiluolan olonen, graffitteja ympäriinsä jne. Rotikat just olikin alottelemassa, kun paikalle päästiin. En yhtään tiiä, miten me onnistuttiin taas meneen sellaselle alueelle, jossa ei juuri muuta yleisöä ollu ku bändien kavereita. Näkyvyys oli kuitenkin loistava, koska oltiin lavan sivulla, vähän niin ku rumpalin vieressä. Ja keikkakin oli taas sitä takuuvarmaa Rotten Soundia. Hyvä hyvä!

Keikan jälkeen hengailtiin hetki vielä mestoilla, sitten lähettiin kohti hostellia, alko mummoilla jo väsy tulla. Mutta ei se hostellille pääsy sitten käynykään ihan tuosta vaan... Aivan totaalisen eksyksissä. Tai koko ajan oli sellanen huju, että ollaan kyllä ihan nurkilla. Lopulta Helkky päätti, että nyt kyllä otetaan taksi! Sillä sitten ajettiin noin 7 metriä hostellin nurkalle. Että lähellä oltiin juu.

Torstai 22.4.Aamu alotettiin - ullatuuuuus - kaljalla. Myöhemmin kuultiin, ettei pyhäpäivänä kaljaa sais myyä ennen kahtatoista, mutta turkkilaisen aamupalapaikan tyypit ei tainneet sitä tietää. Tai eivät uskaltaneet kieltäytyä. Siinä ennen puolta päivää liikuskeltiin taas mestoille (jollon huomattiin sekin, ettei sitä kaljaa saakaan mistään!) Mentiin käymään taas festarihotellilla vaihtaan miun ranneke. Samalla ostettiin lippua kiertoajelulle lauantaiks jne. Ja tutustuttiin siinä samassa Vildeen, joka oli konferenssin puolella duunissa. Todella mukava mimmi, jonka kanssa tuli hengailtua siellä joka päivä. Tulihan se kellokin sitten 12 ja saatiin terassilta kaljaaaaa! Turilaat joi vaan kahvia, ihme vässyköitä.
Käytiin sitten hengailemassa vähän kylillä. Lähinnähän se oli terassilta toiselle siirtymistä. Ja kuninkaan tönöä käytiin vilkasemassa myös. Ja pikkasen taas ehkä eksyttiinkin...
Iltapäivällä taas välikuolema ja sitten kohti Rockefelleriä. Yheksän jälkeen vasta mentiin paikalle, kerettiin jonkin aikaa DHG:tä nähä, mikä olikin ihan mukava tuttavuus. Sitten yleistä hengailua ja ihmisten kanssa höpötystä ja messualueeseen tutustumista. Se oli kuitenki tosi pieni, muutama myyntikoju vaan. Heli toki oli käyny illan mittaan ostamassa viis rullaa mustaa vessapaperia, hehe. Pari päivää myöhemmin kuultiin, että kaikki tietää sen ostaneen niin monta rulla. Heli oli siis toilet paper woman!

Aura Noir ei itteensä kauheesti lämmittäny, mutta Voivod oli jo huomattavasti kovempaa meininkiä. Siinä vaiheessa ihmisiä oli vissiin lähteny jo viimisiin busseihin, koska John Deen puolellakaan ei tarvinnu ryysätä niin kauheesti ku aikasemmin. Illan päätti Forbidden, joka olikin sitten oiken rähväkkää menoa! Olihan sinne saatu yks rässibändikin mukaan, kivaaaaa.

Rässin rytkeen soidessa päässä olikin hyvä sitten lähtee yöruuan kautta nukkumaan. Taidettiin vielä mennä taksilla - ja SE kyllä oli tuossa kaupungissa kallista. Tässä vaiheessa vois mainita, että ei se kalja siellä nyt niin hirveen kauheen kallista ollu. Monissa paikoissa sai ison tuopin jopa alle 50 kruunua (eli noin 6 - 6,5 euroa), toki festareilla vähän kalliimpaan hintaan.

Perjantai 22.4.

Aamulla meinas melkein krapulaa pukata, mutta saatiin siinä sitten ittemme liikkeelle puolen päivän hujakoilla - mitäpä sitä aikasempaan lähtemäänkään, kun baaritkin oli kiinni. Istahettiin jossain huru-ukkojen terassilla, sitten kävästiin Elm Streetillä festariaterialla (ja toki kaljalla). Meinattiin kyllä vahingossa syyä ensin viereisen pöydän ruottalaisten ruuat..

Sittenpä alkokin olla jo käsillä Satyrin viininmaistajaiset festarihotellilla. Toki kävästiin vielä hotellin terassin kautta - ja siellä törmättiinkin Pauliinaan, jota en ollu nähny vissiin 15 vuoteen. Että pieni on maailma kai.

Viininmaistajaisissa mr. Satyr tarinoi siitä, miten tuli alettua viinibisnekseen. Olin vähän pelolla ajatellu, että nukahtaakohan sinne, kun ei pääse viiniä jo maistelee. Mutta ei hätää: äijähän olikin hyvä puhuja ja osas esiintyä. Ja saatiinhan niitä viinejäkin sitten loppujen lopuks joku liru eteen. En nyt tiiä, oliko tuo viini niin hääppöstä. Kyllä se juotua toki tuli. Siinä vielä tapahtuman lopuks taijettiin samassa pöydässä istuneitten italialaisten kanssa maistella myös niistä laseista, joihin jotkut tollot sitä viiniä jättivät... Hyvä me. Ja sitten taas hotellin terassille! Ennen festarimestoille lähtöä tuli jutusteltua Atheistin basistin ja kitaristinkin kanssa. Mukavia miehiä olivat nekin.

Festarimestoille ehitettiin ittemme Astarothin aikaan - ihan tietämättä bändistä mitään, mutta kun kavereilla on vuonna nakki ja makkara ollu samanniminen bändi, niin pitihän sitä... Ja ihan hyvähän Norjankin Astaroth oli, muistaakseni. Loppuilta meni sitten enemmän Rockefellerin puolella - ja ehkä vielä enemmän kattoterassilla istuskellessa. Vilden ja Anyan kanssa siellä useempi tovi istahettiin ja taidettiin siinä hiukan jopa humaltuakin. Atheist heitti hyvän keikan. Aika huvittavaa oli myös se, että kitaristi huomas meijät parvella kesken keikan ja morjensteli ilosesti. Heli sitten vähän - hmmm - väsähti keikan jälkeen ja lähti kotiin jo ennen Immortalia. Minä sen toki jäin kattomaan. Tällä kertaa ei ollu rapukävelyä. Ja yllättävää oli kyllä se, ettei maskeja näkyny yleisössä oikeestaan ollenkaan. Olin kuvitellu, että Norjassa mitään muuta oliskaan ku pingviinejä. Mutta Immortal tuli ja voitti, kyllä! Soittivat vielä luvatusti parin tunnin keikan. Sen jälkeen olikin hyvä bläkkis-Penttien lähtee matkaa jatkamaan.

Lauantai 23.4.

Lauantai alotettiin taas turkkilaisessa aamiaispaikassa - ilman kaljaa tällä kertaa. Juomaa oli kuitenki laukussa mukana, koska oltiin lähössä black metal sightseeingille (onhan taas idea sekin...) Puolen päivän aikaan lähti siis bussilastillinen turilaita kattelee bläkkis-nähtävyyksiä. Meidän host Anders oli vetäny aamulla kuuteen asti viinaa, eli oikee meininki! Kyllä se kuiteen jakso hyvin meille kertoa yhtä sun toista Norjan bläkkis-historiasta. Nyt on sitten nähty poltettua kirkkoa ja Helveteä (ja maisteltu Moonshine-ponua) ja Euronymouksen murhapaikkaa ja Burzumin sytkäriä... Nelikymppiset naiset taas iälleen sopivassa puuhassa. Ja sivuhuomautuksena mainittakoon, että bussissa muilla ei ollu mitään eväspulloja mukana.. Diu-ba-dau-ba, meilläpä oli! Hyvin pysty pöriseen siellä pikkupieruissaan. Heliä jo alko laulattaakin yhessä vaiheessa...

Kiertoajelun jälkeen sitten - yllättäin - istahettiin taas festarihotellin terassilla... itse asiassa aika pitkäkin tovi. Ja vielä käytiin toisessakin pubissa, missä meitä mm. luultiin saamelaisiks. Että näin...

Sitten taas kohti festareita, oltiin kuulkaas siellä jo seittemän jälkeen kattomassa jotain sakemannien bändiä. Ja hirveen kiire päivä, kun sitten alkokin jo heti Malevolent Creation, joka oli kyllä helevetin kova! Ja välillä tietysti vähän hengailua ja seurustelua kattoterassilla. Sitten vielä Pentagrammia, Napukoita ja Meshuggahia. Ja mie tietysti onnistuin huitaseen sellaset kunnon viimesen illan kännit!

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että hemmetin onnistunu reissu. Festarit oli hyvät, bändit oli hyviä, järjestelyt toimi hyvin, viina oli hyvää ja maistu hyvin. Ja erityisen mukavana Norjasta jäi mieleen se, että ihmiset oli pirun mukavia! Tuollasilla festareilla tietty on samanhenkistä porukkaa, mutta tuli kovasti jutusteltua tyyppien kanssa, ja lähtökohtasesti kaikki oli todella kivoja. Kiitos siis, Inferno-festival. Varmasti voin tulla uudelleenkin!