Juhannus juhlittu

Olipas taas rapsakka kesäretki Nummirockiin. Ja nyt on kyllä aika rapsakka jälkitila siitä retkestä.
Mehän keksittiin sitten jo keskiviikkona, että miksipäs ei tästä jo lähettäis kohti Nummijärveä ajelemaan. Ei ku iso pyörä pyörimään, kamat kasaan ja autoon ja kaupan kautta liikkeelle, seittemän jälkeen illalla päästiin ajelemaan ja yhentoista jälkeen oltiin jo pelipaikoilla leiriä kokoamassa. Yllättävän paljon siellä oli populaa jo sillon. Yö meni siinä eri ihmisten kanssa hölpättäessä ja pari virvoitusjuomaa nauttiessa. Sen verran viileetä oli kans, ettei nukkumisesta tainnu tulla ku tunnin verran jotakin. Ei mitään mielikuvaa, mihin aikaan olisin ees yrittäny sitä nukkumista alottaa, mutta kaheksan jälkeen yritin tuhrata nuotioo syttymään, muttei siitä tullu yhtään mitään. Onneks sentään palaviakin nuotioita leireistä löyty, joten pysty istuskelemaan ainaki Rovaniemen poikien leirissä - ja aamukaffetkin sai sieltä vielä kaupan päälle.
Torstaina alko jokavuotiset leirinaapuritkin tipotellen saapua paikalle. Samoin tehtiin päiväretki Nummijärvi Campingkiin, kun oli sauna siellä varattuna. Taas oli kyllä kunto jo kohillaan siinä vaiheessa, kuinkas siinä nyt niin kävikään. Torstaina myös pieni sateenpoikanen pääs piristämään. Sillon kuitenkaan ei ollu bändejä ku kaljateltan lavalla, joten eipä to paljon haitannu. Deathchain tuli nähtyä ja joku coverbändi. Muuten aika meni lähinnä ihmisten kanssa höpöttäessä - ja miten siitä sosiaalisesta elämästä tulikin niiiiin kauheeseen känniin! Matka kaljateltasta leiriin (noin 150 metriä?) kesti vissiin tunnin. Ensimmäinen ongelma oli heti se perhanan ulosmenoportti (pyöröovi), jonka kanssa toimiminen 3 promillen humalassa ei ole kovin helppoa... Naapurit kommentoi seuraavana aamuna myös sitä, että leirissä jakkaralla pysymisessä oli äärimmäisiä vaikeuksia. Samoin tuli kommenttia joltakin täysin tuntemattomalta tyypiltä perjantaina: "Miten voit olla noin freesinä, kun eilen olit niin kauheessa kunnossa!" Enkä ollu! Se oli ehkä Koponen...
Perjantaiaamuna klo kuuden jälkeen heräsin siihen, kun poijjat jo teltan ulkopuolella huuteli "Rudiiiii, Rudiiii". Olivat heränneet jo puol viiden aikaan pieneen viileyteen. No eihän siinä auttanu ku napsauttaa tölkki auki. Ja Kari+ta tulivat kans jo siinä puol kasin aikaan pelipaikoille. Pieni tarkastus laukkuihin osoitti, että olin sitten keskiviikko klo 23.30 - torstai n. klo 02 juonu parit pullot viinaa. Eipä siis ihme se kuntokaan, varsinki ku nukkumista oli harrastanu ehkä tunnin verran.
Perjantain alkupäivä meni lepposissa merkeissä leirissä istuskellessa. Vettäkään ei tullu enää ollenkaan, joten pysty hyvillä mielin viettämään leirielämää. Alueelle puolestaan liikuskeltiin vasta puol viiden hujakoilla Rotten Soundia vahtaamaan. Siitäpä alkokin sitten rokit kunnolla! Aina välillä piipahettiin leirissä juomatauolla - siis kaljateltassa oleilun välissä, hmm... Niin, olihan siellä niitä bändejäkin, mutta mitäpä noista jauhamaan niin kauheesti. Norther oli yllättävän kova, oikeestaan päivän toiseks paras. Parhaasta vedosta vastan Legion of the Damned; siinä on kyllä selvästikin bändi, joka ei livenä petä ikinä. Cavusia ei mumma jaksanu enää jäähä kattelee, kun kahen yön valvomiset otti jo veronsa.

Lauantaina tehtiin taas aamupäivän retkuilu kämpinkiin ja saunomaan. Hyvin ehittiin takasin vielä Eläkeläisiä kattomaan. Vallan mainio päivän alotus siinä olikin. Päivä jatku hyvin samaan malliin ku edellisetki. Muzakkia, tuttuja, leirielämää, uusia tuttuja jne. Ja festareitten päätösbändinä Turisas oli kyllä loistava! Oli taidettu bändinkin leirissä nauttia vähän virvokkeita, mutta hyvin kulki soitti kaikesta huolimatta. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa festareitten parhaan bändin titteli menee Suomeen.

Sunnuntaina edessä oli aina yhtä ihana paluumatka... voi huokaus. Mutta kotiinkin selvittiin illan katveessa. Viime yö ei sitten ollukaan enää niin ihana, saati nyt tää työpäivä... Mutta kaiken kaikkiaan oli taas ratkiriemukas juhannus, jota ei onnistunu pilaamaan edes yks paskamainen puhelu siinä torstain ja perjantain välisenä yönä. Se unohtu aikas nopeesti mielestä. Nyt sitten pitäis selvitellä leireilyvermeet ym. ja alkaa pakata Rhodoksen laukkua. Se alkaa kuulkaas huomisen jälkeen loma!

Kesän festariputki aukastu Saunomalla

Tai no, jos nyt tarkkoja ollaan, niin kyllähän ekat festarit vietettiin jo pääsiäisenä Oslossa, mutta joku varmaan heti alkais nillittää, ettei se vielä mikään kesä ollu. Joten nyt on sitten oikeesti aukastu festarikesä! Ja kyllä oli ratkiriemukasta remellystä.
Alun perinhän olin menossa Sauna Openiin VAIN lauantaiksi. Olin ostanu jo ikuajat sitten FME:stä halvan lauantailipun. Mutta mutta...mjooo... siinä torstai-iltana jo alko kovasti  poltella, kun lueskeli kaikkien FB-päivityksiä Tampereen Eteläpuiston suunnasta. Perjantaina pyyhälsin älyaikaseen töihin ja pohdin vielä asiaa, sitten kymmenen jälkeen laitettiin iso pyörä pyörimään ja yheltätoista olin saanu kinuttua itelleni kutsun perjantaille. Joten duunikone paukahti kiinni niillä sekunneilla ja vartin yli ykstoista huusin jo "moimoita" ja läksin kaahailee kohti Tamperetta. Tai no ensin piti käyvä Pirkkalassa sanomassa Samille taas "moimoi" mennen tullen, heittämässä kamat ja auto sinne ja sitten vaan kohti Tamperetta. Sentään kerrankin sattu vielä bussi tulemaan just ku saavuin pysäkille - ja se ei todellakaan ole Pirkkalassa kesäaikaan mikään itsestäänselvyys (tämän sain taas tuta seuraavana päivänä).

Voi sitä psyykelääkehymyn leveyttä, kun lähestyin Eteläpuistoa. Portilla piti vielä vähän säätää ja vääntää, kun oli kutsuvieraslippu perjantaille ja ihan ostettu lippu lauantaille - siinä mietittiin sitten kahden järkkärin voimin, voiko mulle antaa ranneketta. Muutaman asiaa selventävän kriteerin kerrottuani sain rannekkeen käteen ja ehdin jopa nähä Rytmihäiriöstä viimeset tahdit. Turisas oli kuitenkin se, mihin olin tähdännytkin, ja senhän näin siis kokonaisuudessaan. Ja heti Turisaksen aikaan törmäs myös ensimmäisiin tuttuihin.
Varmaan kaikista mukavinta tuossa viikonlopussa olikin se, että kun hiimaili siellä keskenään, niin eipä oikeestaan kalja-alueitten väliä kauempaa ikinä tarvinnu olla ilman, että näki jonkun tutun.

Turisas heitti ihan rähväkän keikan. Hieno "lavasisustus" ainaskii oli. Ja helle oli HELVETILLINEN. Sinne päälavalle ei nähny juuri mitään, jos ei varjostanu silmiään. Siitä tuolla asettelu on paska, että aurinko paistaa sopivasti koko päivän yleisöön päin.
Perjantaina en siellä juurikaan bändien takia ollu, mutta tulihan siinä toki Viikatteet ja Cavalerat ja Belladonnat kuunneltua yleisen seurustelun lomassa. Cavalera Conspiracy oli kyllä ihan positiivinen yllätys, en oottanu siltä oikeestaan yhtään mitään. Mukavasti ne vanhat Sepulturat vaan vieläkin lämmittää syräntä. Ja Belladonnan Anthrax-vedot samoin. Sieltä tuli oikeestaan ne suosikit - ja toisaalta sitten myös sen ittensä kauheeta kuraa. Tuossa vaiheessa oli Mänttä-Vilppulan sankaritkin jo löytyneet, joten höpöti-höpötiä riitti yllin kyllin, kun taas pitkästä aikaa oltiin yheskoos.
Se kyllä täytyy sanoa, että on se Doro melko säpäkkä emäntä vielä nykysinkin. Keikka tuli kateltua ihan kokonaisuudessaan, eikä mitään pahaa sanottavaa ole. Mutta eipä toisaalta mitään suurta hehkutustakaan. Dio Disciples puolestaan toimi kaljanjuonnin taustamusiikkina; siinä vaiheessa päätin keskittyä vain ja ainoastaan sosiaaliseen rentoutumiseen. Saxonia ei ollu ees aikomus jäähä kattoo, sehän nyt ei koskaan ole kuulunu miun suosikkeihin, joten hyvin saatto siirtyä DD:n puolelle maisteleen virvokkeita ja pois auringosta.

Tovi siinä festien jälkeenkin kulu pubin puolella Mäntän porukan kanssa. Mutta koska oli sovittu, että myös Pirkkalassa harrastettais tuota em. virvokkeiden maistelua, siirryin jossain vaiheessa sinne. Tyykin ja Jyykin hömpsyjen kautta paineltiin vielä paikalliseen, missä oli ihan mahoton meno ja meininki... eh.

Lauantaina heräsin sitten - kappas, poikain soffalta. Oli siellä mulle petikin tehtynä, mutta ehkä olin vanhasta tottumuksesta simahtanu olkkarin puolelle. Eihän siinä muu auttanu ku kaivaa rähmät silmistä ja alkaa suunnitella päivän ohjelmaa. Jossain vaiheessa Tampereelle terassille (taksilla, koska nyt se bussi sitten meni nokan edestä ja seuraavaa ei jaksanu puolta tuntia ootella) ja sieltä pikapikaa alueelle niin, että ehti Tarotin nähhä. Oli kyllä niin hämäriä ne vanhojen biisien uudet sovitukset, että vanha fänityttö oli ihmeissään. Joten tarinoidessa meni sekin keikka enemmälti. Ja vähän samaan malliin myös Blake. Sillon oli pakko päästä vähän varjoon, kun oli naamaansa käryyttäny jo yhen täyden päivän siellä paahteessa.
Mutta voi hyvänen aika, Queensrÿche, mitä kauheeta kuraa!! Myötähäpee oli ehkä se eniten pinnalla ollu tunne. Seurueessa jo yks tyyppi jymäytti perseensä maahan ja sano, ettei nouse, ennen ku tulee jotain kunnon kamaa. Enpä ooo varma, tarttiko nousta koko keikan aikana. Ja kyllä tän mielipiteen jako aika moni, kenen kanssa asiasta tuli diskuteerattua.
Oli melkein taivas, kun Mokoma jyräytti menemään tuon keikan jälkeen, vaikka ne mokomat on tullu nähtyä noin triljoona kertaa.

Mutta voe mahoton, Accept. Siinä se on Bändi. Tuli klassikkoa ja tuli uuttakin hyvää kamaa. Ja mie tykkäsin, voi että!! Eikä tietenkään haittaa yhtään, että tää nykynen laulaja on ihan mukava silmänilokin tällaselle ikääntyvälle heavy-mummolle. Sitten olikin hetken hengähdystauko (juu-u, myös sparzanza on mitään sanomatonta paskaa) ja vihdoin tärähytti Judas Priest paikalle. Aissssaatana, että toimi! Keikka vaan parani ku päästiin eteenpäin. Ja joutupa näkeen senkin, että muutamakin tuttu äijä vähän pyyhki silmäkulmaansa keikan aikana. Eikä tuota keikkaa voinu mennä moittimaan, ei sitten mistään. No ok, aina oon miettiny sitä, että vaihtaako joku Madonna vai Halford takkiaan useemmin keikan aikana, mutta se nyt on pieni miinus, kun keikka muuten hipoo jo hyvin korkeella. Eikä ne tuntuneet malttavan lopettaakaan sitten yhtään millään. Mutta kyllä oli loistava lopetus noille festareille. Sauna oli tänä vuonna saanu varsinkin lauantaille sellaset pumput, että oksat pois!

Vaikka se helle oli kauhee, niin viikonloppu oli niin onnistunu, ettei tässä voi ku ootella seuraavia festareita. Hyvän musiikin ja meiningin ohella tietty viikonlopusta teki niin messevän se, että tuttuja näki koko ajan. Ensimmäisen heti, ku portista astu sisään ja vielä lähtiessä Nummirock-ihmisiin tuli törmättyä. ¨
Pitihän siinä toki käydä vielä istahtaa olusilla alueelta lähdettyä, mutta sen verran aurinko teki tehtävänsä, että olin Samien ilona jo puolenyön aikaan.

Pari päivää, ja sitten vallotetaan Myötätuulirock. Se on lapset kesä ja festarit ny!

Jos metsään haluat mennä nyt...

Voi jösses, mie olen kyllä niin kaupunkilaistunut! Tartteen jalkojen alle asfalttia ja ympärilleni pakokaasua. Sen sain taas huomata, kun päätin lähtee käymään vähän käpeksimässä, määränpäännä Vuosaaren Citymarket, kun tukkaväriäkin piti saaha. Huitasinpa sitten reippaana tuosta suoraan Mustavuoreen, mikä lie luonnonsuojelualue sekin on. Kerran aikasemmin oon siellä seikkaillu (=eksyny), eikä näköjään siitä yhestä kerrasta sitten opi.
Meikäläisen suuntavaisto häviää sillä nanosekunnilla, kun ohitan ensimmäisen puun. Vaikka tuollakin on ihan lenkkipolut, niin on totaalisen hukassa heti, kun ympärillä näkyy vaan puita. Sen lisäks kenkiin menee käpyjä ja havunneulasia, koska tietenkin tää reippailu suoritetaan sandaaleissa, ja saatanan metän haju sai aivastamaan noin miljardi kertaa. Käyn kyllä salaa vetämässä sinne asfaltin!
Onneks siellä välillä oli jonkinlaista kylttiä siitä, että tuosta Vuosaaren, pöljät. Mutta minnekähän kohtaa Vuosaarta mie sitten pamahin? No en ainakaan sinne, minne olin kuvitellu. Olin kyllä varmaan maailman onnellisin ihminen, kun näin ensimmäisen bussipysäkin ja siinä oli sellasen bussin kyltti, joka menee metrolle. Olin siis ainakin jokseenkin oikeessa suunnassa... vaikka en kyllä yhäkään siellä päin, minne olin tähdänny. Tulin nimittäin loppujen lopuks kauppakeskukseen ihan toisesta suunnasta, ku oli tarkotus. Äsken kattelin kartasta, että nähtävästi olin zippaillu lähes sataman hujakoilla. Tietenkin tää kaikki tapahtuu vielä auringonpaahteessa, jotta varmasti sellanen kokovartalohiki valuu pitkin kroppaa.
Kotiin palasin kyllä tiiviisti tietä pitkin, mutta tulipa heitettyä tuommonen mukava kymmenen kilsan kävely sitten.

Jos kuitenkin seuraavalla kerralla muistais, ettei tollon tartte sinne metikköön mennä!