Mahtifiilis jatkuu

Eipä ole viilingit helpottanu oikein ollenkaan. Varmaan asiaa auttais, jos sais saatana ees nukuttua. Viimisimmän kolmen yön aikana oon tainnu nukkua yhteensä noin viis tuntia. Notta alkaa muuten silmäpussit olla aikas messevät. Miks hemmetissä sitä pitää vatvoo mielessään kaikkia juttuja pitkin öitä (ja tällä kertaa ei ole ees kyse työjutuista).
Hulluinta tässä on, että töissä käynti on jotenkin vapauttavaa, koska siellä saa miettiä muita ku näitä henk.koht. juttujaan. Tänäänkin viihyin 2,5 tuntia ylimäärästä työpaikalla. Miehän oon oikee työn sankari!

Tän vitutuksen aikaan saanut miespuolinen henkilö yritti tänään alkaa läykyttää jotain asiasta. Niin ku että "sinähän se enste oikeestaan..." ja muuta sontaa. Erehty vielä kysymään, pidänkö mie sitä nyt ihan paskana. No vittu mie TIIÄN, että se sitä on. Ja AIVAN TURHA yrittää tulla anteeks pyytelemään, vielä ainakaan. Että kyllä se vitutus tästä vihaks vielä muuttuu...

Ihmiset on lähtökohtasesti kusipäitä!

Kyllähän taas miestä (tai siis naista vissiin) syö. Vituttaa ku pientä oravaa pakkasella jne. Ja syynä on yksinkertasesti se, että miehet - ja naisetkin - on mulkkuja, kusipäitä, ääliöitä ja ties mitä muuta paskaa. Yksityiskohtiin menemättä voin vaan sanoo, että en kyllä anna enää tunteitten viedä itteeni ikinä! Nyt pelkästään järki puhuu. Tästä voinee viisaimmat päätellä, että minuu on pari ihmistä loukannu aika saatanasti viikonloppuna. Ja kaiken lisäks vituttaa myös se, että on ite pitäny olla niin helevetin idiootti ja sinisilmänen. Itse asiassa se vituttaa varmaan kaikista eniten.

On se vaan mahtavaa, kun luulee ihmisestä/-sistä jotain ihan muuta, ku ne on. Mutta onneks se totuus kuitenkin paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Hyvää loppuelämää vaan niille muutamalle tyypille. Turha tulla mulle enää mitään lässyttää, kun on onnistunu mut tällaseen fiilikseen saamaan - se ei nimittäin tapahu ihan helposti.