Shoppailun ihanuus ja kurjuus
Tulipa tuossa töitten jälkeen piipahettua Itiksessä. Ei onneks ollu kuin kaks asiaa, jotka piti hoitaa.
Taustaksi kerrottakoon, että miun vierailut Anttilan levyosastolla ei yleensäkään onnistu kovin tyylikkäästi. Yhdessä Anttilassa se yks ja sama myyjäpoika joutuu aina minun höykyyttämäks ja lähinnä pelkää minua. Yleensä vika on ollut vain ja ainoastaan minussa, oon mm. kuukaus liian aikaseen ollu jotain tiettyä levyä ostamassa ja muuta tällasta.
No, vaaroja uhaten kuitenkin ajattelin mennä hakemaan sen viime keskiviikkona ilmestyneen Dimmu Borgirin uutukaisen. Kiertelin ja kaartelin hyllyjä, pläräsin cd:itä mutta eipä vaan osunu hakemaani tuotetta silmään. Eihän siinä sitten auttanu ku uskaltautua myyjältä kysymään. Rohkeesti vaan, ole ystävällinen... "Anteeks tuota, näätkös koneelta, miks teillä ei ole Dimmun Borgirin uusinta? Kun ei tuolla hyllyssä ainakaan ole, nih!" No, toinen myyjä sieltä heti huuteli, että juu, se ilmestyy 29.9. "No niin niin, eli viime keskiviikkona pitäis olla jo ilmestyny, mutta ei teillä ole!" Just just, meikäläinen vissiin sitten elää ihan oman kalenterin mukaan, koska tuo päivähän on vasta ylihuomenna!! Perkele, taas! En enää uskalla käydä kyseisellä levyosastolla.
Sittenpä suunnaksi apteekki. Mullahan siis aina yleisillä paikoilla on mp3:n luurit korvilla, niin nytkin. Avulias apteekin täti tuli melkein ovelta jo kyseleen, että voinkos auttaa. En ehtiny ottaa ku toisen kuulokkeen korvasta pois, joten oma volyymi oli ehkä hiukan normaalia lujempi (muutenhan se ääni hiljanen onkin). Siellä sitten kajautan, notta Lääkettä hiivatulehukseen pitäis saaha. Kas kun en ilmottanu, että piipparia kutittaa! Muutama sellanen ymmärtävä katse apteekissa tuli osakseni. No mutta, normaaleja asioitahan nämä.
Repeeminen tuli itelle siinä vaiheessa, kun apteekista reippaasti läksin kävelemään - ajattelin lenkkeillä kotiin asti. Jumalauta, yhtäkkiä huomasin, että mullahan on sepalukset auki! Eli kaiken tän edellä mainitun oon tyylikkäästi hoitanu luukku levällään. Ai helevettiiiii!
Taustaksi kerrottakoon, että miun vierailut Anttilan levyosastolla ei yleensäkään onnistu kovin tyylikkäästi. Yhdessä Anttilassa se yks ja sama myyjäpoika joutuu aina minun höykyyttämäks ja lähinnä pelkää minua. Yleensä vika on ollut vain ja ainoastaan minussa, oon mm. kuukaus liian aikaseen ollu jotain tiettyä levyä ostamassa ja muuta tällasta.
No, vaaroja uhaten kuitenkin ajattelin mennä hakemaan sen viime keskiviikkona ilmestyneen Dimmu Borgirin uutukaisen. Kiertelin ja kaartelin hyllyjä, pläräsin cd:itä mutta eipä vaan osunu hakemaani tuotetta silmään. Eihän siinä sitten auttanu ku uskaltautua myyjältä kysymään. Rohkeesti vaan, ole ystävällinen... "Anteeks tuota, näätkös koneelta, miks teillä ei ole Dimmun Borgirin uusinta? Kun ei tuolla hyllyssä ainakaan ole, nih!" No, toinen myyjä sieltä heti huuteli, että juu, se ilmestyy 29.9. "No niin niin, eli viime keskiviikkona pitäis olla jo ilmestyny, mutta ei teillä ole!" Just just, meikäläinen vissiin sitten elää ihan oman kalenterin mukaan, koska tuo päivähän on vasta ylihuomenna!! Perkele, taas! En enää uskalla käydä kyseisellä levyosastolla.
Sittenpä suunnaksi apteekki. Mullahan siis aina yleisillä paikoilla on mp3:n luurit korvilla, niin nytkin. Avulias apteekin täti tuli melkein ovelta jo kyseleen, että voinkos auttaa. En ehtiny ottaa ku toisen kuulokkeen korvasta pois, joten oma volyymi oli ehkä hiukan normaalia lujempi (muutenhan se ääni hiljanen onkin). Siellä sitten kajautan, notta Lääkettä hiivatulehukseen pitäis saaha. Kas kun en ilmottanu, että piipparia kutittaa! Muutama sellanen ymmärtävä katse apteekissa tuli osakseni. No mutta, normaaleja asioitahan nämä.
Repeeminen tuli itelle siinä vaiheessa, kun apteekista reippaasti läksin kävelemään - ajattelin lenkkeillä kotiin asti. Jumalauta, yhtäkkiä huomasin, että mullahan on sepalukset auki! Eli kaiken tän edellä mainitun oon tyylikkäästi hoitanu luukku levällään. Ai helevettiiiii!