Rakas Focukseni!
Mutta - nyt kuljemme jälleen samoja polkuja. Sinä entistä ehompana, ja minä.. öhmph..yhtä ihanana kuin aikaisemminkin.
Rakkaudella, kuskisi
Ihanaa, sain auton tänään huollosta. Ei nimittäin kiitoksista meinannu tulla loppua, kun huoltamolta soitettiin. Istuin bussissa matkalla Malmilta kotiin, hyppäsin kesken matkan pois ja vaihdoin Pitäjänmäelle menevään dösään. Ai että mä olen onnellinen!! Oli niiiin messevää ajella yksinään Pitäjänmäeltä kotiin tupakkia poltellen ja Radio Cityä kuunnellen. Voi sitä vapauden huumaa, kun tuulispäänä Itäväylällä kiisin (no, ne tietyöt ehkä hiukan hidasti matkaa).
Päivät ilman autoa on olleet helvettiä!! Mä olen aivan koukussa omaan autoon, selvästikin. Busseissa haisee, metrossa aina joku ei-ihan-äsken-suihkussa-käynyt istuu mun viereen ja pahimmillaan rupee vielä tarinoimaan. Raitsikassa on aina ahasta. Ahistaa!! Ja rahaakin on menny niin perkeleesti matkalippuihin (niin, bensahan on älyttömän edullista tällä hetkellä). Jouduin myös ostamaan kunnollisen repun, kun hartiat ei kestäny enää opetusmatskun roijaamista noilla riplake-laukuilla. Ja aina oli vielä kiirekin!! On kuitenkin sellasia työpäiviä, että liikun useammassa paikassa. Yleensä vielä joku turhan tärkee palaveri virastolla. Siinäpä suhailet Malmilla, Sörnäisissä ja keskustassa. Ja aina kulkuvehje menee nokan edestä ja seuraavaa ootat ikuisuuden.
Mutta ei hätää, nyt on auto uljaana taas käytössä. Ei näy ruostetta missään. Eihän tässä malta edes ylppäreitä lukea. Ymmärtääköhän Ylioppilastutkintolautakunta, että mun lukemat aineet myöhästyy sen takia, että pitää ajella karvarallia.
Mulle on turha enää tulla jauhamaan jostain autottomasta päivästä. Mulla oli autoton kaks viikkoa ja yks päivä. Siinä oli ihan tarpeeks koko loppuelämäks. Enää en halua olla erossa autosta ikuna! Tästä lähtien vaan ajelen autolla luu pihalla. Ainoastaan sillon, kun oon päissäni, en aja autoa. Mutta sillonkin HARVOIN, kun joku on TYÖLLÄ JA VAIVALLA, lähes väkisin, saanut PAKOTETTUA mut käväsemään baarissa ottamassa Y H D E N O L U E N, niin istun nurkkapöydässä ja haaveillen kattelen Focuksen kuvaa, ehkä tirautan pienen kyynelmänkin.
Ou jee, nytkin pitäis niitä aineita lukea. Mutta en tiiä, maltanko. Jos vaikka menis silittelemään Focusta parkkipaikalle. Hitto, tästähän niin vielä innostun, että lähen pöryyttelemään Oulua kohti.. hmmmm