Olemme palautuneet Suomen kamaralle Slovenian kosteikosta. Tuli sitten viikko ryvettyä mudassa metallimiesten kanssa. Mutta voi että se oli mukavata. Tässäpä pikaraporttia (hajanaisista muistikuvista):
Torstai 2.7.
Saavuimme lentämiskoneella Ljub-blub-bluja-ljanaan ja edessä oli 130 km:n pikkubussimatka Tolminiin. Serpentiiniteitä pitkin ja erinäisten kusi- ym. taukojen jälkeen matkaan taisi mennä reilu kolme tuntia aikaa. Joten voi melkein sanoa, että hotellille tulosta on joitain hämäriä mielikuvia. Menihän siinä huikka jos toinenkin matkalla kurkusta alas. Ja meno jatkui samaan malliin. Ensimmäinen takaisku koettiin, kun lähdettiin vaihtamaan vip-portille passeja. Vidud siellä mitään meidän passeja ollu! Ja palvelualttius oli myös henkilökunnalla huipussaan - niitä ei tod. tuntunut kiinnostavan hevon helvettiä ne asiat. Joten siirryimme pitämään erinäisiä palavereja, roikkumaan netissä ja soittelemaan hotellin terassille. Tai siis me - hah - pojathan ne siis sääti tätä asiaa. JOssain vaiheessa oli otettu yhteyttä jo kaupunginjohtajaankin, mutta ei festareitten järjestäjää saatu kiinni. Kunnes sitten yksi tähtitoimittaja muistaa, että perkulens, mullahan on se Anan kännykkänumero puhelimessa. Sitten alko tapahtua ja pian meillä roilotti passit kaulassa.
Sitten äkkiä kohti aluetta, vaihtamaan rinksulippuja ja Beach Bariin ihmettelemään. Siellähän sitten tovi vierähtikin raikkaan Caipirinhan seurassa (tovi = hotellilla klo 4 aamulla).
Perjantai 3.7. alkoi jokseenkin rapulaisissa merkeissä, mutta eihän sitä uskaltanut ottaa vastaan, joten tulikin heti aamupalan jälkeen istahdettua terassille. Se olikin fiksu teko, joo... Päivä meni sellasessa sumussa ja humussa että huh huh. Päästiin sentään jossain vaiheessa alueelle. Äsken piti tarkastaa, mitäs bändejä sinä päivänä tuli nähtyä.. noooh, osa Death Angelista ja Nightwish. Muutamia muita lähinnä kuunneltiin takaosan kalja-alueelta (vaikka toki festareilla saat sen kaljamukin kanssa kävellä vaikka minne). Jossain vaiheessa Koposella oli jo viiksetkin piirretty naamaan, että meno sen mukaista siis... Ja piti kai siellä pöydän ääressä pienet ettonetkin ottaa. Ja ohjelmaan kuului myös erinäistä kädenvääntöä ruotsalaisten kanssa jne. Että normimeininki.
Lauantai (4.7.) ei sitten ihan aamusta lähtenyt samalla vauhdilla käyntiin. Vettäkin alkoi sitten tulla vähän enemmän kuin perjantaina (sillonkin vissiin sato jonkin verran). Mutta kyllä se siitä sitten vähitellen - yllättäin taas terassin kautta. Luvassa oli hiukan parempaa bändikattaustakin. Valitettavasti taidettiin Arton opastamana löytää bäkkärialueen baariin, jossa sai eurolla lämmintä kaljaa (Laskoa, hirveetä kuravettä!) Mutta Sodom tuli sitten jo kunnolla nähtyäkin. Satyricon oli jumissa jossain Köpiksessä, joten sen keikka siirtyi sitten myöhään yöhön. Mutta Testament jyräsi! Prkl että olikin hyvä keikka - se bändi ei kyllä petä koskaan. Huippuvalokuvaaja Koponen oli jopa ottamassa lavan eestä kuviakin (tärähtäneitä, luonnollisesti). Myös Belphegor oli aivan viihdyttävä. Valitettavasti Satyriconiin vaikutti nää myöhästymiset ja omien kamojen puuttuminen ja ties mikä, ja keikka oli sen verran löysä, että päätin lähteä kesken sen nukkumaan.
Sunnuntai (5.7.) oli bändikattaukseltaan se, jota kaikista eniten odotin. Oli sellanen megaputki tulossa, että huh huh. Ja toki losotti taas vettä... Graveworm kuulosteltiin taas melko kaukaa (= kalja-alueelta) samalla kun turistiin joittenkin hollantilaisten kanssa. Sitten siirryttiin euron kaljoille bäkkärin puolelle. Ja yllätys yllätys, aikataulumuutoksia tuli taas. Legion of the Damned ei alottanukaan sillon kun piti, joten voitiin keskittyä siihen lämpimään olueen vähän kauemmin (tällä kertaa se oli jopa jo viileetä). Niin, ja Dimmu oli taas siirretty viimeseksi. Mutta täytyy kyllä myöntää, että megasuperhyperputki toimi, kun pääsi alkamaan vihdoin: Legion of the Damned - Lamb of God - Amon Amarth. Huh huh! Amon Amarthin aikaan vettä tuli kaatamalla ja saatana heavymiehet tulee seisomaan lavan eteen sateenvarjojen kanssa! Kiesus mitä tissiposkia. Sitä vettä tuli niin paljon, että en ees viittiny mennä ottamaan kuviani tulevasta aviomiehestäni Jonaksesta. Mutta keikka laitto kyllä ilopissat housuun!
Sitten oli yleistä seurustelua suomalaisten kanssa ennen Dimmua. Sitäpäs ei päässytkään kuvaamaan, ja ymmärrän syyn: tais olla poikien meikit ja vetimet jääny tulliin. Aikas mielenkiintosta. Ja suht lyhyen keikan heittivät, mutta kova se oli joka tapauksessa.
Maanantaina (6.7.) sade sen kun vain jatkui. Meillä olikin alkupäiväksi vähän toisenlaista ohjelmaa. Kaupunginjohtaja (Uros nimeltään) vei meidän köörin vuorille jonnekin ekologiseen kylään, missä oli aivan mielettömät tarjoilut! Nooh, paikallinen ponu nyt ei ollu kauheen hyvää, mutta tokihan sitä pitää kohteliaisuuden vuoksi maistella. Syöminkien ja viinien jälkeen lähdettiin vähän patikoimaan (varvastossuissa, totta kai). Ja aina pysähdyksen kohdalla taas tuli tarjolle ponua. Oli se varmaan näky, kun 9 suomalaista turilasta vetää läpsyissä mutasilla poluilla aivan tujuissaan. Maisemat oli kuitenkin aivan mielettömät! Käytiin vissiin noin kilometrin korkeudessa. Kiitos siitä Urokselle! Sillä reissulla menikin vissiin viis tuntia, mutta hyvät pohjat sieltä irtos. Sitten terassilla istuskelua ja viimein alueelle (tartteeko kertoa, että sato varmaan kaatamalla). Napalm Death kerettiin vasta kattomaan, muut jäi siis välistä. Hatebreedin aikaan koko alueelle muodostu vissiin maailman isoin mosh-pit. Aivan järjetön! Siellä ne turjakkeet mudassa juoksentelivat pitissä pitkin aluetta. Vanhat toki peräänty siinä vaiheessa, ettei vahingossakaan joutuis mukaan kaatuilemaan sinne.
Tuona iltana oli myös ihme säätöä bäkkärille pääsyn kanssa. Vissiin Anselmo kiukutellu, että ei saa päästää liikaa sakkia - tai sitten se järkkäri oli vaan niin pössyissään, ettei hotsittanu ketään päästää Mutta pressit sentään pääsi. Ja pois lähtiessä oikein meidät saatettiin (euron baariin kuitenkin). Down oli ihan ok, mutta ei nyt kuitenkaan tajuntaa räjäyttäny.
Tiistai (7.7.) olikin sitten viimonen festaripäivä - ja ohos, vettähän tuli aamusta asti aivan taivaan täydeltä. Ja ukkosti. Onneks bändikattaus ei sinä päivänä häävi ollut, joten tyydyttiin istumaan terassilla. Meidän oma sammakkomies kyllä ennusti aika ajoin, että kohta ei enää sada. Ei menny ennustukset ihan putkeen. Joten Koponen ja PupuA:kin siinä ihan huomaamatta vetäs yli litran viiniä per nuppi naamariin... ja vähän olutta... ja ehkä votkaa. Ja taas yhtäkkiä sitä olikin ihan perkeleen naamat. Alueelle ryömittiin jossain vaiheessa ja kateltiin jonkin aikaa kakkoslavan pikkubändejä tuhoten rinksukuponkeja. Oikeestaan päälavan bändeistä ei tullu katottua ku Kreator (oli loistava). Edguyn aikaan istuttiin kaljateltassa, ja minun jalka alko yhtäkkiä elää omaa elämäänsä ja jumputtaa "musiikin" tahdissa. Siis Edguyn! Ja että vielä kerron tämän... Mutta menihän ne illan mittaan juomakupungitkin. Sitten meillä oli vielä kotibileet hotellilla. Juotiin Helkyn kans kaks pulloa viinaa ja huudeltiin ihmisille. RaiRai.
Keskiviikko sitten enää hengailtiin lähikylässä ja omassa kylässä. Että chillailumeiningillä. Tänään päästiin jo kotiin, pienellä jännityksellä tietenkin taas, mahtuuko koneeseen...
Reissu oli kaiken kaikkiaan helvetin hauska, naurettua tuli suunnattomasti ja ihmisten kanssa höpötettyä + muutama bändikin nähtyä. Ensi vuonna taas, eikös vain? Kiitos ja anteeksi mukana olleelle ryhmyryhmälle.
