Shoppailu on syvältä!!

Mie en vaan älyä, miten joku voi nauttia ostoksilla juoksemisesta??! Sellasta puuhaa, että verisuonet poksahtelee päästä nopeempaa ku yhtäkään ostosta on tehny. Tän sain taas huomata äsken juostessani Itiksessä. Ei ole täyspäisten ihmisten harrastus tuo.

Piti siis lähteä tsekkaileen, jos löytäis lauantain häihin jonku yläosan retaleen, kun hame kyllä on, mutta pelkässä hameessa saattaa tulla vähän alaston olo. En yhtään tiiä, kuka tän käskikin jättää tälleen viimeseen viikkoon... Ja aikaakin olin kuiteen varannu tähän vaatteen ettimiseen ruhtinaalliset puol tuntia. Kyllä muuten siinäkin ajassa sai jo hermot riekaleiksi.
Voi vittu, mitä retaleita kaupat on täynnänsä! Ihanaa pastellisävyä ja kukkakuosia ja ties mitä nirunarumekkoa joo. Sitten kun vihdoin silmiin sattuu jotain tummempaa väriä, niin arvatkaapa vaan, onko sitä vaatekappaletta sitten kokoa "läski". Yhtään en myöskään ymmärrä, kuka miut on tällaseen kuntoon lihottanu!!
Lopulta löysin jokseenkin siedettävän topin retaleen Haloselta, jossa me kaikki keski-iän ylittäneet tätit käydään. Siltä ainaskin vaikuttaa, olin itse asiassa varmaan nuorin koko putiikissa. Ja arvatkaapa vaan, kutvoileeko kukaan siis edessä. Ihme ja kumma, olin myös nähtävästi kapein siellä. Ja aina ne matamit sitten töpötti tiellä, kun näin jotain mielenkiintosta. Yritäpä mennä sitten tsekkaamaan, löytyiskö kokoa, kun Ritva-Marjatta seistä töröttää koko käytävän levyydeltään siinä arpomassa, mihin suuntaan liikkuis.

Mutta entäpä sitten vaatteitten sovittaminen? Ei jumalauta. Ahtaudut sinne minimaaliseen sovituskoppiin, josta se kankaanpalanen, jonka pitäisi toimia verhona, heiluu niin, että aivan sama olis reuhauttaa ittensä alasti siellä keskellä kauppaa. Ihan yhtä piilossa olis. Hiki valuu, kun ensin pitää ottaa napit pois korvilta (ilman Satyriconin kuuntelua en olis tuosta selvinny), sitten riipiä omat vaatteet pois päältä ja sitten vielä yrittää tunkeutua siihen sovitettavaan vaatteeseen. Sovitin tasan yhen, ja that's it. Mulla siis todellakin on t-paita häissä!

Oma show'nsa olikin sitten sen hiivatin topin maksaminen. Tie-ten-kin siihen miun eteen sattu joku vajakki, joka vielä kassalla arpo, ottaisko sittenkin nuo toisen housut vai mitä tekis. Sillä oli avustajakin mukana, ja eikös se vaan vielä kipassu sovituskoppiin kuitenkin varmistaan, mitä ostais. Ja myyjä puolestaan ei tee elettäkään, että ottais jonosta seuraavan (joka olin minä) siinä välissä. Toinen myyjä oli jonneki lähteny, tietysti. No, lopulta se eessä arpoja sai sitten päätettyä ostoksensa ja maksaa ne (ihme ja kumma, ei ruvennu hiluista laskee tasarahaa). Ja sitten myyjän pitää lähtee juokseen toisesta kassasta kaupan toisesta päästä vaihtorahoja. Sii whaaaaat?? Meinasin jo heittää sen saatanan t-paijan menemään - olinhan kuitenki saanu jo morsiamelta siunauksen, että voin kyllä tulla Cannibal Corpse -paidassa häihin. Puhisten ja puuskuen oottelin kuitenkin, kun olin jo niiiiin lähellä voittoa. Ja mitä tapahtuu sillä hetkellä, kun myyjä on vihdoin löytäny ne vaihtorahat ja on niitä antamassa tuolle edellä olevalle:
No joku saatanan emäntä rupee punkee itteensä siihen väliin, että hän on seuraava!!
Sillon minäkin, rauhallinen ihminen, jo jouduin ihan hiljakseltaan (jep jep, luurithan oli yhä korvilla...) kommentoimaan, että rouva on hyvä ja menee jonoon. Olin varmaan sen verran vakuuttava, ettei tyyppi ees yrittäny väittää vastaan.

Tuon ostosretken jälkeen olin ruokakaupassakin vielä saatanan vihanen ja puhisin ja jupisin ittekseni, kun joku uskals kutvoilla eessä. Korvanappien johtokin saatana tarttu jonku ostoskärriin ja napit läks korvista. Sillon tuli kyllä niin syvältä kurkusta kirosanojen tulva, että kärrien kans lompsija pyys oikeen anteeks, vaikka eihän tuo sen vika ollu. No vittu olipas!!
Tästä lähtien ostan kyllä kaikki vaatteeni netistä, se on taas vissi.

Vappumorkkista, päivää

Nyt on taas vaput juhlittu, ja olihan kyllä melekoset meiningit jälleen kerran Tampereella käynnissä.
Perjantaina olin jo iltapäivällä ajoissa kaupungissa, ja pitihän siitä sitten istahtaa oitis terassille... ja istahtaa siinä toki sitten vähän hetkistä pitempäänkin. Ja vielä parin muunkin terassin kautta hotellille viemään rojut, meikit äkkiä naamaan ja taas terassille. Pikku hiljaa sakkikin alko laajentua, mie hyppäsin vaan jossain vaiheessa Bloodriden poikien kyytiin kohti Vastavirtaa.
Vastavirrassa oli kyllä siitäkin hauskaa, että enpä olis uskonu siellä törmääväni niin moniin tuttuihin! Kiva nähä sellasiakin ihmisiä, joita ei aikoihin ole tavannu. Että riitti kyllä tupakkiseuraa aina. Ja kauheeta, ku se tupakka nous päähänkin... hiukan on loppuillan muistikuvat heikohkoja. Kuuleman mukaan vielä revohkalla ollaan tilataksi otettu alle ja painuttu pubiin, hetkeks ainaskii.

Lauantaina sitten aamusta piti paukauttaa terassille. Väki lisäänty pikku hiljaa, ja hyvä ettei oltu jo pian vallattu koko terassia. Siinä se aamupäivä.. ja aika pitkälle iltapäiväänkin meni, kunnes päätettiin vaihtaa paikkaa (mikä varmaan olis kannattanu tehä jo aikasemmin). Siinä välillä jo oltiin myös Mäntän poikien ja Pirkkalan intiaanin kanssa Vanissa vetämässä viinaa. Loistomeno siis!
Sai siinä välillä juteltua oikein henkeviäkin erään ihmisen kanssa - lähinnä tän tyypin lähisukulaisesta, jonka kanssa mulla ikään kuin on menny vähän sukset ristiin. Hyvä päästä pärpättämään asioista välillä ihmiselle, joka tietää tän toisen osapuolen.

Joskus alkuillasta ajattelin lähteä heittää pienet välikuolemat, kun muut siirty saunomaan. No eihän niistäkään päiväunista yhtään mitään, kun Arska tuli perässä hotellille ja höpötti. Ja ihan huomaamatta taijettiin huitasta pullollinen kossuakin siinä menemään... hupsista saatana.
Vielä sitten iltaa lähettiin kuitenkin viettämään ainakin toviks.

Sunnuntai olikin sitten mahotonta kikatusta. Istuttiin neljään pekkaan (vaikkakaan tämännimisiä ei pöydässä kaivattu) baareissa ja kerrottiin huonoja juttuja. Ne alko jo itse asiassa hotellilla, ja jatku koko päivän. Välillä sitten taas henkeviä taas keskusteltiin, muttei silleen liikaa. Meinas taas päivä vilahtaa ihan ohi silmien. Kovasti minuu vielä houkuteltiin jäämään Tampereen suuntaan, mutta hyppäsin sitten loppujen lopuks yheksän junaan ja olin kotona kuitenkin sunnuntain puolella.

Tää päivä on kyllä sitten ollu vähän hiljasempaa.. Aikamoinen väsy ja turvokki. Pikkusen meinaa myös morkkista iskeä päälle, mutta yritetään nyt se tuosta taka-alalle ajaa. Onnistuin nääs vähän koheltamaan näissä ihmissuhdeasioissa (taas) Tampereella. Mutta ei nyt mitään kovin pahaa... kai? Ja loppujen lopuks minähän nyt saan tehhä ihan mitä haluun, vapaa ihminen. Ja mikä tapahtuu Tampereella, se jää Tampereelle. Katotaan nyt sitten, miten paljon kuitenkin perästä kuuluu...