Tamperkele taas vallotettu

Tulipas piiiitkästä aikaa (eli noin 1,5 kuukauteen) vietettyä vallan mahtava viikonloppu Tampereella. Sitä vain en älyä, miten se muistipalapeli on aina Tampereen jälkeen melkosen levällään... ei sitä ihminen osaa silleen sivistyneesti ottaa kuppia, vaan pitää nähtävästi siinä suunnassa aina kippistää kaksin käsin.

Perjantaina läksin töistä jo puolen päivän jälkeen, että olin mestoilla ajoissa. Ellu ja Leif tuli iltapäivällä kans, ja niinpä sitä alotettiin sitten naukkaillu heti. Reitti oli hyvin tuttu, eli muutamassa baarissa tuli vaan istuskeltua. Ryhmyryhmä kasvoi illan pintaan oikein mukaviin mittoihin. Voin vaan kauhulla kuvitella, millanen se älämölö on ollu ulkopuolisten kuunnella. Oli kuulemma DD:n turpaluurikin maininnu jotakin "ärsyttävästä akasta". Siis vooooth, ei kai se minua, ihanaista ja tyylikkäästi käyttäytyvää neitosta voinu tarkottaa, eihän? Jos nyt ihan vaan pari kertaa vienosti ehottelin sille Paranoidin soittamista...

Jotenkin olin sitten yöksi ajautunut taas Pirkkalaan. Siinäpä sitten aamu tais alkaa jo kaheksan aikoihin Gambinalla (huh huh!) Ei ollu muuten ehtiny kankkunen tulemaan... Tampereella suunnattiin takasin yhentoista pintaan. Ja täytyy kyllä sanoa, ettei se vauhti ainakaan hiljentyny yhtään tuonakaan päivänä. Ja aatelkaapas, käytiin jopa sellasessa baarissa, missä mie en ollu ikinä käyny!! Oho, nyt rasti seinään.
Lauantai oli mulla vähän sellanen "hävitän tänään kaiken mitä käteeni saan". Baarissa yhtäkkiä tuli tarjoilija aivan suorilta kohti meitin pöytää. Melkein jo säikähin, että mitä me nyt ollaan tehty. Mutta kappas vaan, sillä oli kädessä miun lompakko. Olin jättäny sen fiksuna tyttönä joko baaritiskille tai vessaan (en muista, kumpi se paikka oli). Onpa hienoa huomata, että rehellisiä ihmisiä on vielä olemassa. Onneks sillon ei oltu missään pahimmassa mahollisessa räkälässä, missä olis saanu sanoa morjens vaan lompakolle. Se ei siis loppujen lopuks hävinnykään. Kuten ei puhelinkaan, joka löyty sunnuntaina Ellun ja Leifin hotellihuoneesta sängyn alta. Tippunu vissiin siinä vaiheessa, kun muu sakki meni saunaan ja mie heitin hetkeks pitkälleni. Mutta illan se oli kyllä kadoksissa. Lopun viimein ainut lopullisesti hävinny asia on sytkäri.... ja aika isot määrät rahaa kyllä kans on kadonnu erinäisiin juottoloihin.

Eilen jouduttiin ihan tovi oottelemaan, että päästiin kohti kotia. Kahen aikaan vielä puhkuin mittariin 0,5-lukemat. Mutta kyllä me sitten illan pintaan kotiin päästiin.
Kiitoksia kaikille osallisille: Pekalle, Ellulle ja Leifille, Arille ja Kirsille, Vilelle, Samille, Mäntän möykkääjille, DD:lle, Hovipojalle jne. jne. Ketään unohtamatta (oon varmasti unohtanut osan, joita tuolla reissulla tapasin...) Kolmen viikon päästä tullaan taas, eiköhän se Tamperekin siinä ajassa tokene edellisestä vierailusta.