Tehoton maanantai

Taas täällä maanantai-angsteissa keikun töissä. Tai noh, ei tässä nyt mitään angsteja päällä ole, armoton väsy vaan. Viime yönä sainkin nukuttua jopa tunnin pätkissä...

Mutta viikonloppu oli kyllä taas ratkiriemukas. Perjantaina oli ensin ajatus viihtyä kotona, mutta siinä pari lasia viiniä naukkailtua huomasinkin olevani jo matkalla keskustaan. Ja kummasti sitten kavereita alko kerääntyä baariin. Olipas kivaa, että välillä näin ex temporekin voi saada sakkia kasaan. Kaisan kanssa keksittiin sitten lähteä kattomaan Zero Ninea. Hitto, viimeks nähny bändin varmaan joskus 80-luvulla, oikeen nostalgiaa. Ja jostain syystä me päästiin vielä Virginiin maksamatta lippuakin, niin mikä nottei.
Ennen keikkaa pähkäiltiin, että mitäs biisejä bändillä edes on. Ei taidettu muistaa ku yks, mutta keikalla kyllä kummasti osattiin kaikki ulkoa. Ja sielläkin tuli tuttuja bongattua.
Sitten vielä keikan jälkeen tsekkaamaan uus Perkele. Eipä tuo nyt baari hääppönen ollu, mutta monet tutut korvas ne puutteet.

Perjantaina olin jo mietiskellyt, jos lähtis lauantaina Lost in Music -häppeninkiin Tampereelle. Ja sinnehän sitä sitten tulikin lähdettyä. Junaillen, kun ei tainnu olla ajokunnossa... ja Kirsinkin sain houkuteltua messiin. Junamatka meni siis rattosasti ravintelivaunussa höpöttäessä. Tampereelle päästiin jo kuuden aikaan, nähtiin pikasesti Sami & Sami, sitten jonkin baarin kautta Pakkahuoneelle. Kerettiin jopa eka bändi näkemään (tämähän oli tavotekin).
Ja kyllä oli hauskat kinkerit ja tuttuja näky tooooosi paljon.

Pakkahuoneen jälkeen alko sitten säätö ja kiroilu, kun piti nähhä miesvahvistukset. Aina tuli ilmoitus, missä ne on, ja kun päästiin paikalle, niin baari oli menossa kiinni. Voi helevetti, että meinas jo hermo mennä. Lopulta sitten tavattiin Hämeenkadulla. Pasi oli jo niin hönössä, että silmät seiso päässä. Siinä sitten pähkäiltiin, että mikäs nyt vielä auki olis ja päädyttiin lopulta Dorikseen (Pasi laitettiin kotiin menemään kylläkin). Sielläkin vielä törmättiin muutamaan tuttuun. Ja kun kelloja siirrettiin kesään päin, niin baarikin oli auki tunnin pitempään, we-heeee. Mistä johtuen sitten ei kylläkään keretty siihen yöjunaan, jolla oli suunniteltu paluuta. Mentiinpä siis Pirkkalaan yötä viettään. Hurjat jatkotkin järjestettiin siellä: Kirsin ja Pekan kanssa istuttiin kylkimyyryä takkahuoneen sohvalla ja vedeltiin siivuja Leijonasta. Ja hekoteltiin kaikille jutuille.
Yöunet siinä jäi kyllä melko lyhyeks, ja junassa päivällä sitten hiukka alko jo silmät lupsaa.

Nyt sitten onkin todella ihanainen maanantaiolo. Yhtään ei ole naamakaan turvoksissa...

Kohtahan on kesä!

Tänään PupuA ja Koponen on pistäny tuulemaan. PupuA aloitti, Koponen jatkoi. Nimittäin ensi kesän MetalCamp-reissu alkaa olla aika hyvin paketissa... ja eihän siihen olekaan enää kuin 256 päivää. Tänään on ostettu lennot Ljubljanaan (oho, menikö ihan suoraan oikein tuo kaupungin nimi?) ja festariliput. Ja maksettukin. Ei olla köyhiä eikä kipeitä. Nyt on sitten yks ryhmyreissu lisää odotettavana, yippeeeeee!
Joulunkaan matkaa ei ole vielä maksettu, mutta entäs sit, onpahan kesän reissu plakkarissa.

Yks Fernet Branca piimällä, kiitooosh

Johan oli taas hassunhauska DamnPerkeleen reissu. Jokseenkin naama ja vatsalihakset kipeenä nauramisesta. Ja hiukan taitaa tuota päätäkin juimia... Ainakin kuohuviinikiintiö on hetkeks aikaa täynnä. Enpä muistakaan, että olisin ihan äskettäin metallikeikalla juonu pullotolkulla kuoharia, mutta Yo-talolla näin pääs tapahtumaan. Siellä tapahtui myös se, että kaatua tömähin paidanmyyntikojun edessä pitkin pituuttani (selälleni, tietenkin). Eipä siinä sitten voinu tehhä muuta ku ostaa Insomniumin paidan, ihan vaan sen tärähyksen peittoamiseks.

Lauantaina myös lanseerattiin uus paukku, kun Tarjaa alko närästää. Siinäpä sitten viisaat päät yhteen, että kun Fernet Branca tekee kuulemma hyvää mahalle ja piimä auttaa närästykseen, niin entäs, jos ne yhdistäis. Ja kyllä, tällanen sitten tilattiin Tarjalle (ja myöhemmin myös Arille). Ja kyllä, se on suunnilleen just niin pahaa, miltä se kuulostaakin.
Niin, ja kävinpä sitten laulamassa karaokea... eeee helevetti. Herää vain kysymys, että miks ihmeessä?

Tänään päästiin kuitenkin suhteellisen kunnialla kotiin. Yhen kerran piti vaan pyyhkästä auto rampilta ylös, että Pave pääs oksentamaan paineella. Aika tyylikkäästi meni siis...
Nyt on kyllä oikein ihanaa, kun Harri soittelee noin puolen tunnin välein ja pyytelee baariin.. Jos nyt kuitenkin jättäis väliin tänään. Olo nimittäin on yllättävän hyvä (mikä yleensä enteilee sitä, että ens yö on aivan kauhea ja turvokki huomenna jär-kyt-tä-vä)

Voi JeesusNimismies, mitä sakkia Itäkeskuksessa!

Tänään töitten päälle pamahti päähän grand idea: käväsenpä Itiksessä kattoon, mitä nykyään kaupoissa on tarjolla! Itsehän olin kuitenkin tyylin kuningatar tässä vaiheessa, koska aamupäivällä oli kävelly duuniin: lenkkarit, Eläkeläiset-pipo, toppatakki... Mutta voi kiesus, kun saavuin siihen Tallinnan aukiolle ja siitä kauppakeskukseen sisään! Se jengi oli aivan järkyttävää!! Nyt ymmärrän, kun puhutaan, että Itä-Helsingissä on paaaaaljon syrjäytymisuhkassa olevaa porukkaa. Tai oikeestaan en ymmärrä, koska noitten kohdalla en välttämättä enää puhuis pelkästä "uhkasta". Alko armottomasti tehhä mieli mennä pelkästään Alkoon, mutta senkin paikkaa olivat muuttaneet, eli en löytänyt perille. Ja tämähän taas johtuu siitä, että kolme metriä kauppakeskuksessa käveltyäni päätin, että kiitos ei, ruokakauppa riittää tälle daamille ja sitten äkkiä kotiin.
En ole varmaan ikinä yrittäny mennä Itikseen alkuillasta - ja tartteeko sanoa, että en vastakaan yritä...
Sitten ne tyypit, jotka oli jokseenkin selväpäisiä, oli niitä lompsijoita, jotka vaan kutvoilee muitten tiellä. Tai ärsyttäviä teinejä - niitä teinejä oli jopa ruokakaupassa.... Huh huh, keski-ikäinen tässä nyt natkuttaa, mutta eijeijeijeijeeeeeiiii.

Jos ette usko, niin käykääpä tuossa seittemän hujakoilla itte vilkasemassa...

Pahviset cd-kotelot on aivan suolesta!

Minkä helevetin takia cd:t pitää nykysin verhota kaiken maailman pahvisiin koteloihin. On sitten ties mitä kirjaa ja selostusta mukana, hyvä ettei koko cd-soitinkin tule samassa! Hienojahan ne on, mutta yritäpä sitten tunkea sellanen cd telineeseen, jossa on sellaset paikat niin ku jokaiselle cd.lle oma. Ei vittu mahu! Tietysti se pahvilärpäke cd:n ympärillä pitää olla just sopivasti noin 4 milliä leveempi ku muovikotelo. Minkä vitun takia, hä??!
Kaikkiko täällä pitäis itte tehhä?

Voihan prrrrrkkl taas

Nyt kyllä hiukan taas ketuttaa! Vielä eilen oli ihan toinen ääni kellossa.. Ens viikonloppuna olis suuntana Tampere, ja olin jo saanu yhen miehen (kyllä, luitte oikein) houkuteltua miun kans leikkimään hevaria Yo-talon keikalle. Tai siis ainakin se tuntui olevan kovinkin innostunu asiasta. Mutta tänään muuttu ääni kellossa. Ei, kun katos lapsi tuleekin viikonlopuksi sille. No, pitää yrittää ymmärtää, mutta eikö tollasia asioita olis niin ku järkevää sopia kunnolla ennakkoon?? Ainako nää pitäis itte tehhä.
Jos pentuja tehhään,niin sitten sovitaan tapaamisista tyyliin "joka kuukauden toinen viikonloppu" tms. Eipä tartte sitten arvuutella, pääseekö lähtemään liikenteeseen vai ei.

Voih, onneks ei ole lapsia!

No, mennäänpä sitten homobaarin 1-vuotisbileisiin. Ja sen jälkeen varmaan voin lähteä yksin sinne Jou-talolle kaatuilemaan. Ja kattelemaan miehiä, joilla ei ole lapsia!!

Pinna kiristyyyyyy

Tällä viikolla on kyllä töissä alkanu vanne kiristää, aikas kovastikin. Kaks kuukauttahan tätä lukuvuotta menikin, ennen kuin näin kävi. Jumalauta tuo paikasta toiseen juokseminen on varsinkin tänään vituttanu niin, että sen kyllä varmaan tais huomata muutama tyyppi töissäkin. Tänäänkin istuin nel-jä tuntia palavereissa, ennen ku pääsin omiin töihin. Tai no... en päässy sittenkään kunnolla, koska piti samalla tuurata poissa olevaa työntekijää. Aaaaargh. Eikä todellakaan näytä, että tässä meno yhtään muuttuis. Tätä tämä sit tulee vissiin olemaan jatkossakin. Ens lukuvuonna vaadin kyllä lisää huojennusta opetukseen tästä ravaamisesta.

No, huomenna onneks (ja ihme kyllä) on sellanen päivä, että saa tehhä rauhassa töitä yhessä paikassa. Ja huomenna on perjantai.. viikonloppu, jiihaaa. Ja yhtään viikonloppuinnostusta ei vähennä se, että huomenna on Amon Amarthin keikka. N.A.M.