Niinpä on taas vappu vietetty tältä vuodelta. Huh huh, onneks se ei ole useemmin! Nimittäin jokainen lihas on kipeä: jalat tönkkönä, kylkiin koskee, selkä jumissa ja vatsalihaksetkin kipeet. Mä oon varmaan urheillu! Ja juu-u, kyllä sitä melkoseksi urheiluksi vois sanoakin.
Vappuaattona iltapäivällä aloittelimme Jarin, Helin ja Outin kanssa Juttutuvassa, siitä sitten Ompun kautta Prankkariin. Vielä siinä vaiheessa kaikki oli ihan ok. Mutta Prankkarin kaljassa oli kyllä varmaan huumeita seassa - koska en juuri muista illan tapahtumista tuon jälkeen mitään. Paitsi tietysti sen mitä vois vaikka unohtaa: kaatuu kumahdin Tavastialla ihan suorilta jaloilta selälleni. Mirkka sano, että siinä se juttelee mulle jotain niin yhtäkkiä akka on hävinny. En ymmärrä - mä todellakin olin juonu vain kaljaa! Jarikin tänään valitteli, että muistissa on outoja katkoksia. Epäili että mä olin laittanu jotain sen lasiin. Ite se mulle oli ujuttanu varmaan jotakin. Mähän kun olin niin kovassa humalassa, etten jaloillani pysyny. Sitten vielä selkä meni ihme jumiin ja kävelin ihan vinossa. Kas kun ei vappuheilaa löytynyt!
Ja tuona iltana hävis myös puhelin. Sehän se toki mukavaa onkin, kun kaikki numerot tietysti on menny mukana. Nyt sitten sähköpostilla niitä olen keräillyt. Eli jos et ole laittanu vielä mulle numeroas, niin alapas laittaa. Mulla entinen numero yhä toimii, tänään kävin ostamassa puhelimen ja hakemassa uuden kortin. Jeejee.
Vappupäivän ilta meni sitten rattosasti Nosturissa. Hiukka kyllä jonossa nauratti, kun huomattiin, että kaikki on meitä öpaut 15 - 20 vuotta nuorempia. Ja hetken päästä huomattiin olevamme ainoat naiset!! Mutta eipä se paljon haitannut:
NILE OLI LOISTAVA. Ja yllättävää kyllä, ei se ranskalainenkaan bändi mikään huono ollu. Vaikka meikäläinen ei noista Pierreistä oikein perustakaan.
Niin, me oltiin myös suunnilleen ainoat, jotka veti rinkkiä sillä keikalla.
Keikan jälkeen piti tietty käydä jälkeiset ottamassa Prahassa. Siellä törmäsin Jonneen, jota en ole nähny vissiin lähemmäs kymmeneen vuoteen. Siinähän sitten aika vierähtikin kuulumisia vaihdellessa. Viimeseen dösään sentään tajusin itteni ehityttää.
Ja tänään on sattunu, oi prkl kun joka paikka on kipee. Kävelin duunissa siihen tyyliin, että kyllä taas puheita riittää siitä, mitä meikäläinen on tehny vappuna. Mutta on se hyvä, että on mietittävää ihmisille.
Huomenna sitten tulee äiti kylään.. huh huh vaan sillekin.