Ainainen hoppu

Niin kiire, ettei kerkeä ees blogia päivittään! Ai miten niin muka? Keikun vaan Facebookissa kaikki hetket. Mutta mitäpäs tässä olis ees kirjoteltavaa?
No viime viikonloppuna lähti täysin lapasesta! Venähti perjantai hiukan pitkäks, ku lähettiin iltapäivällä Iltakouluun Outsan kans. Siitä sitten Prahaan ja Dante'siin. Siellä joku pölli miun muistin ja hajotti kameran. Yön nukuin Arskan ja Kirsin soffalla, ja aamulla ku silmät aukes, napsahti Karhu-tölkki käteen. Klo 12.07 Punavuoren Ahveneen kaljalle ja päivä jatkui niin pitkälle, että joskus kahen hujakoilla (siis yöllä) läksin vasta Basesta pois. Niin, että en tainnu mennä lauantaina riijaamaan Tampereelle. Ei kato aina kerkeä...

Tällä viikolla oon viettäny pari päivää virtuaaliopetuspäivillä, ne oli tällä kertaa oikein mukavat päivät. Sit oon pähkäilly duunipäätösteni kautta ja ahistunut täysin. NÄin jopa unta, että vaadin päästä hedelmöityshoitoihin, ettei tarttis sit olla enää töissä. Just joo! Hiukan hikee pukkas herätessä... Mutta nyt noin puoli tuntia sitten olen ilmottanut, että olen käytettävissä rehtoriksi. Kakku kestäis sitten heinäkuun loppuun asti. Mutta eihän sitä tiedä, mitä ne viisaammat vielä kerkeevät keksiä...

Rakastan kaikkia/kaikkea!

Nyt on ihmisen hyvä olla! Ei ketuta, ei pyörrytä, pieretä eikä panetakaan. Kaikki on ihanaa ja rakastan kaikkea.

• Ensilumi tuli aamulla (ja suli jo poiskin..)
• MetalCamp-liput on (kai) tilattu!
• Viikon viimenen työpäivä (eikä haittaa yhtään, että on myös viimenen päivä ilmottautua kevään yo-kokeisiin, eli kauhea ryysis varmaan oven takana jo kun lompsuttelen töihin).
• Huomenna vois ehkä ottaa pari bisseä seuran vuoks.
• Lauantaina pääsee riijustelemaan.

Mitäs vielä keksis? Eipä tuu mittään mieleen, mutta ihanaa on elämä, eikä reissuunkaan ole enää ku kuukaus ja 4 päivää. Tänään taidan halata kaikkia, ainakin virtuaalisesti *rutistus*

Onnistunut rokumentointi

Rokumentti-bileet meni oikke mukavasti. Niin tietenkään ei lasketa nyt sitä, että todellakaan ei nähty yhen yhtä leffaa, mutta bändejä muutamia (helevetti niistäkin Kumikameli kerkes mennä ohi, ku juotiin kylmää glögiä siskotytön luona). Haushshkhaaa oli. Areena nyt ei todellakaan ole mikään paras mahdollinen keikkapaikka, se tuli huomattua. Mutta juomatarjoilu pelas ja seura oli mitä mukavinta. Eläkeläiset oli hjuva taas kerran, humppaamaan ei itte kuitenkaan (luojalle kiitos) intouduttu. Keikan jälkeen kävästiin jossain kuppilassa, sitten Pike alko kärttää johonkin Nightiin, ja sinnehän sitten mentiin (siis terve, oon maksanu 10 euroa sisään Egotripin keikalle!) Bändiä vilkastiin nanosekuntti, sitten jonnekin toiselle puolelle, missä jopa oli lähes oman ikäistä porukkaa!
Siinähän sitten näkäräinen jos toinenkin maistu, ja ee helevetti, tuli taas jorattua ihan kympillä. Ja biisit oli tyyliin Greaseä ja Suomi-Rockia. Mutta niin sitä vaan siskokset näytti, miten sitä laitetaan jalalla koriasti. Jutun iskijöitäkin tuntu riittävän, mutta hirveen vähän aikaa ne yleensä viihty meiän juttusilla. Miksiköhän? Meidän suku kun ei ole millään lailla kuuluisa tuosta vittuilun jalosta taidosta...

Lauantaina ei ollu kauheen hyvä olo... kylläpä oli kiva lähteä näyttäytymään isille ja äipälle. Mutta sielläkin meni yllättävän hyvin, hermo ei tainnu ees meinata mennä kertaakaan. Johtuisko siitä, että nukuin suurimman osan aikaa?

Joensuusta, päivää

Olen saapunut Joensuuhun, jo viime yönä itse asiassa. Tänään olis luvassa sitten Rokumentti-bileitä: Hanoi Corpsea, Eläkeläisiä, Kumikamelia.. Systeri tuossa jo mietti, että jokos sitä siideriä vois ottaa. Huh huh, pelottaa.

No terve vaan taas!

Kyllähän on taas (yllättäin) ollu ihana maanantai. Olin vielä tyhmyyttäni lupautunu sijaiseksi, joten jo kymmeneks piti kompastella duuniin. Kyllä meinasinkin kompastella omiin jalkoihini, sen verran viikonlopun jäliltä väsytti. Pikakertaus siis viikonlopusta lienee paikallaan:

Perjantaina oli Unshinen keikka Rocktownissa, ja pitihän sinne lähteä kavereita kannustamaan. Vakaa ajatus oli, että EI missään tapauksessa kauheita lärvejä ja HETI keikan jälkeen kotiin, koska lauantaina oli myös keilaamisen lomassa luvassa oluen sivistynyttä nauttimista. Ja taidattekin arvata, kuinka siinä kävi. No aivan, kaljaa alko tippua kurkusta alas sellasta kyytiä, että oksat pois. Melkein jo hävetti rampata tiskillä; piti jopa välillä käydä eri tiskiltä, ettei hra Oulu pääsis vaan mainitsemaan jotain vauhdista. Ja läksinkö kotiin heti keikan jälkeen? Buah-hah-hah-haaaaaa. Olin kotona jo lauantaina siinä puol kolmen aikoihin. Kun joku mainitsee ees puolella tavulla, että lähetäänkö jat- - -, niin miehän jo huudan, että jibii, jatkoooooooooot!

Lauantaina oli kyllä sellanen olo, että pysähtyä ei kotona voinu hetkeksään, ettei vaan simahtais. Joten olin hyvissä ajoin Helkyn vastaanotolla. Ja jaksoihan tuota sitten ihan mukavasti. Keilaaminen oli taas kivaa, vaikka taidot on täysin ala-arvoset (kyllä, Jykän kans hävittiin kaikille oikein reilusti). Siitä taas mentiin Rocktowniin, nyt lähinnä jumittiin pelaamaan tietopelejä, mutta hauskaa oli. Läksin pois (nyt rasti seinään) jo joskus yhen jälkeen... tai puol kaks ehkä.. Kävelin melkein koko matkan keskustaan, jossa tarkotus oli heti hypätä kotibussiin, mutta pitihän siinä piipahtaa vielä pubin kautta, kun niin kovasti mulle soiteltiin ja houkuteltiin. Mutta da-daa (toinen rasti seinään): en ollu ihan pilkkuun asti!

Eilen oli kyllä vähän sellanen olo, ku olis kaks päivää tenutellu. Kitaristin kranttu tuli Norjasta iltapäivällä, olin toki häntä lentokentällä vastassa, mutta ensimmäinen kysymys oli: Ookssää ajokunnossa, kun et ihan siltä näytä? Kivakiva, olin kyllä puhkunu mittariin ja nollilla oltiin. Vaikka voihan se pitää paikkansa, että ulkonäkö ei puhunu tuon asian puolesta...

Kiire helpottaa

Johan oli menoa ja meininkiä viime viikon ajan. Koko ajan piti olla jossain juoksemassa - ei siis duunin puolesta vaan vapaa-ajalla. Ja tunnetustihan työnteko haittaa vapaa-ajan viettoa, joten joutu jättämään jonkun illan menot jopa väliin! Lisäks tuli jo jossain vaiheessa mieleen, että mulla on kyllä aivan liikaa tuttuja, jotka esmes soittaa jossain bändissä! Sitten pitäis keretä käydä kattomassa kaikki keikat. Mutta ehkä vois jo pikku hiljaa myöntää, että joka paikkaan ei ole aivan pakko mennä, vaikka omatuntoa sitten jälkikäteen soimaakin.

Oli kyllä ruhtinaallista sitten lauantaina vaan maata sohvalla ja olla örnöttää. Olis toki ollu yhet tuparit, mutta ne päätin suosiolla skipata. Sunnuntaina olikin sitten pirteenä ja kerkes juosta rautakaupoissa ja vähän maalailla kaakeleitakin.
Se mikä sunnuntaina laitto taas höyryn nousemaan päästä (yllättäin): kävin parissa urheilukaupassa ettimässä ittelleni ulkoilutakkia. Jumalauta, lihaville ihmisille kyllä sanotaan, että kuntoilkaa ja blaablaablaa, mutta paree on nähtävästi kuntoilla vaan nahkatakissa. Eihän niistä kaupoista prkl löydy meikäläiset kokosta takkia! Jos koko on yli 42, niin ei sitten tartte ettiä, ihan vinkiks vaan. Eli pysyn helevetti läskinä ja sillä selvä. Ja syytän tietysti vaatteiden valmistajia, ittellänihän ei ole tuon asian kanssa yhtään mitään tekemistä. 42-kokoon kun en millään saa hartioitani ja tissejäni mahtumaan. Joten täytyy tyytyä vanhaan kunnon anorakkiin, jonka alle pitää sitten tumpata kuustoista kerrosta vaatetta, kun alkaa olla viileempää. TAI PYSYN SISÄLLÄ JA JUON KALJAA, SAATANA. Uhallanikin...