Enää neljä päivää!

Neljä päivää hulinaa töissä, sitten rauhottuu, kun kaikki lähtee jaloista pyörimästä. Ihanaa, pääsee tekeen töitä! On taas pinna ollu niin tiukalla, kun tietysti kaikkien pitäis saada just se kurssi ja tietenkin vain ja ainoastaan siihen toimipisteeseen ja just sinä tiettynä aikana. Aaaarrrrgh!
Tiiättekö mitä? Kyllä minäkin tahtosin enemmän liksaa ja työrauhan ja enemmän tunteja vuorokauteen ja kuun taivaalta ja ties mitä. Mutta kun en perkele saa! Eniten melkein haluis just sen työrauhan tällä hetkellä. Nimittäin jotain kun alottaa tehhä, niin viimestään puolen tunnin päästä on joku vonkumassa oven pielessä. Olispa jo ens viikko! Laitan saamari puhelimenkin pois päältä sillon.

Viikonloppu oli onneks oikein ratkiriemukas, kun vietettiin lauantai ryhmyristeillen Tallinnaan. Oli taas sellanen akkalauma (ja Sami) liikenteessä, notta huh huh. Ihme että noilta reissuilta ei tulla pää kainalossa. Hävinneitä tavaroita kyllä oli. Mie unohin kaks kertaa takin tuolille, kun läksin viuhtomaan (ja aina joku sen korjas mukaan), Sannaa kuulutettiin paluumatkalla laivalla, koska sen käsilaukku oli kadonnu (ei ees ollu tajunnu laukun kadonneen), Tarja hävitti Visa-kortin ensin laivalla (kuulutettiin) ja sitten lompakkonsa uudelleen baarissa (kuulutettiin). Että näin aikuiset naiset pitää huolen tavaroistaan. Mutta hauskaa oli, Corner sai sitten osansa ryhmyläisistä vielä risteilyn jälkeenkin. Kiitos ja anteeksi siitä. Millon lähetään uudelleen?
Kuvia on nähtävillä Facebookissa, ken siellä hengaa.

Vatsahaavaa pukkaa

Voi kerpele, mikä kiire täällä töissä taas on! Lisäjännitystä tähän tuo, että jokaisen pois lähtijän kohdalla saa tapella viraston kanssa, voidaanko palkata uus työntekijä. Eihän tässä vittu muuten mitään tekemistä oliskaan! Olikohan nyt ihan järkevä valinta jäädä tänne töihin, virkaan oikein? Viime viikolla tuli meiliä yhdestä hakemastani paikasta, että vieläkö olis kiinnostusta. Siihen toki oli valittu toinen henkilö, mutta tämä oli ilmoittanut, ettei ota paikkaa vastaan. Fiksu tyyppi muuten, jos ei lähe tällasiin hommiin...
Alkaa kyllä olla loppuun palaminen melkosen lähellä. Mutta kun sisukaan ei anna periksi, helevetti vie.

Onneks tulee piiiiiiiitkä viikonloppu ja pääsee Tampereelle taas nollaamaan tilannetta (sitten voikin taas ens viikolla puhallella torstaihin asti...)

Elämää vapun ja Tampereen jälkeen?

No voihan jee, että oli taas ihana vapun jälkeinen maanantai. Joka paikka kipeenä, ihan ku olis hakattu. Osasyynä saattaa tietysti olla myös hienoinen kaatuilu, jota tapahtui vappuaattona. Seurauksena siitä on mustelma nenässä, kuhmu päässä ja polvi aivan ruvella. Hyvä minä, kyllä sitä aikuinen tietää kaikki rajansa.
Äänikin on niin käheenä, että huomaa kyllä viinaa vähän ottaneensa.

Luonnollisestikin töissä on sitten saamarin kiire ja täytyy pitää infoa ym. Kyllä oli nimittäin usko loppua tyäpäivän aikana, mutta jostain kumman syystä siitä onnistuin selviämään.

On nuo Tampereen reissut aina rankkoja.. Mutta karaoket olis kyllä voinu jäähä kiekumatta, viinaa olis vähän kohtuullisemmin voinu ottaa - ainakaan jalkoja ei olis tarvinnu altaan juoda.. Mutta näin kävi. Ja eeeee helevetti, Tampere kutsuu taas puolentoista viikon päästä. JA vielä neljäks päiväks! Ei-jei-jei-jei-jei... pitäiskö olla vaan kolme..

Niin, ja tässä vaiheessa tietysti pitäis ehkä sanoa, että en-ota-enää-ikinä-viinaa... mutta turhaa kai se on.